PUNAJUURI
Punajuuri eli punajuurikas (Beta vulgaris subsp. vulgaris var. conditiva) on saman Beta vulgaris -lajin muunnos kuin sokerijuurikas.
Se on Välimeren maiden vanha viljelykasvi, joka tuli Pohjoismaihin ja Suomeen melko myöhään. Suomessa punajuurta on alettu viljellä 1800-luvulta lähtien. Hyvä punajuuri on tasainen, voimakkaan tummanpunainen ja pinnaltaan sileä. Punajuuren väri johtuu sen sisältämästä betasyaaniväriaineesta.
Punajuuri on kasvislaji, joka vaatisi arvonpalautusta. Se liittyy monella tavoin kotitalouksien ruokavalintoihin 1950-luvulta alkaen, jolloin se oli niin laitos-, koulu- kuin kotitalouksissa runsaasti käytetty raaka-aine. Etikkapunajuurista on vielä monella lapsuusajan makumuistoja ja myös omakohtaisia kokemuksia sen kotitarveviljelystä. Punajuuri on edelleen myös teollisuuden sopimustuotantokasvi. Sillä on pitkä historia alkaen Lännen Tehtaiden ”Pitkä punajuuri” – tuotemerkistä. Punajuuren luomutuotannolle on tuoretuotannossa niinikään edelleen tilausta ja tuotantovajettakin.
Kun viljelyä mietitään laajemmassa skaalassa, tulee ottaa huomioon joitakin tarkennuksia, jotka johtuvat lähinnä ulkoisen laadun tarkoista vaatimuksista. On muutamia viljelyongelmia, jotka voivat yllättää, jos punajuurta ei ole ennen viljellyt. Se on taitoa vaativa kasvi niin kylvön, lannoituksen kuin oikean kasvurytmin aikaansaamiseksi. – Oikeaan juureksen kokoon, muotoon ja kuoren ruvettomuuteen sekä juurikkaiden värin tasaisuuteen on kiinnitettävä huomiota. Jälsikerrokset (kuva raitajuuresta), joista juurikkaat kasvattavat kokoa, eivät saa liikaa erottua muusta juureksen massasta, toisin kuin raitajuurikkaalla. Eli lajikevalinta on tärkeä ja esimerkiksi Pablo-lajike on pitänyt pintansa vuosia hyvän sisäisen värin tasaisuuden ja viljelyvarmuutensa vuoksi.