Tasamaa- tai harjuviljely
Porkkanaa on totuttu viime vuosina viljelemään sekä tasamaalla että harjussa. Molemmilla viljelytavoilla on omat kannattajansa ja molemmilla menetelmillä on saatu hyviä tuloksia.
Harjuviljelyssä ideana on, että lämmin, hyvin muokattu ja asianmukaisesti lannoitettu pellon pintamaa aurataan perunapenkin tapaisiksi harjuiksi, jotka samalla sopivasti tiivistetään. Harjun päälle kylvetään siemenet, yleensä paririviin tai nauhaan.
Harjuviljely edellyttää tarkoitusta varten valmistettua harjuntekolaitetta tai tehdastekoista harjuntekolaitetta, jonka edessä on usein jyrsin. Tehdastekoisista laitteista löytyy säätövaihtoehtoja, joilla voit muuttaa niin harjun kokoa, riviväliä kuin harjun tiiviyttä. Myös kylvötekniikka pitää soveltaa harjuviljelyyn sopivaksi. Menetelmän etuna saavutetaan aikaisempi kylvölle pääsy, nopeammasta maan lämpenemisestä johtuva nopeampi taimien alkukehitys ja näiden myötä yleensä suurempi ja laadukkaampi sato, sillä syvämultainen harju antaa mahdollisuuden pitkille ja hyvämuotoisille porkkanoille.
Harjumenetelmän riskinä saattaa olla kuivina keväinä veden puutteesta johtuvat itämis- ja taimettumishäiriöt. Haittana on pidettävä myös sitä, että perinteellistä tasamaan riviä harvemmassa olevaa harjua mahtuu metreissä mitattuna vähemmän. Siitä johtuen kylvö on tehtävä joko paririviin tai nauhaan, jotta porkkanoita kappalemääräisesti hehtaarilta saadaan riittävä määrä.
Porkkanan tasamaaviljely on vanha, tuttu menetelmä, joka sekin antaa hyviä satotuloksia syvämultaisilla, parhailla porkkanamailla. Siinä viljelytekniikka on yksinkertaisempi, koska viljelystä selviydytään normaalilla rivivälillä, ilman harjuntekolaitetta ja ilman kylvökoneen erikoisasennuksia.
Jäykähköillä ja matalamultaisilla pelloilla tasamaaviljely kuitenkin tuottaa selkeästi heikompia tuloksia kuin mitä harjuviljelyllä saadaan.
