Lannoitustarpeen suunnittelun perustana tulee aina olla enintään 5 vuotta vanha, mieluummin tuoreempi viljavuustutkimus.
Porkkanapellon viljavuusarvojen tulisi olla seuraavat:
| pH | 6,0 – 7,0 |
| Vaihtuva kalsium | 1500 – 4000 mg/l |
| Fosfori | 20 – 50 |
| Kalium | 150 – 400 |
| Magnesium | 150 – 400 |
| Boori | yli 1,0 |
| Kupari | 3 – 10 |
| Mangaani | 25 – 100 |
Porkkana ei tarvitse eikä myöskään hyödy voimakkaasta typpi-lannoituksesta. Jos typpeä on runsaasti saatavilla, porkkana ottaa sitä helposti yli oman tarpeen, jolloin typpeä voi varastoitua juureen nitraattina. Erityisesti lastenruoaksi viljeltävän raaka-ainekasvin lannoituksen suunnittelussa tämä tulee huomioida.
Esikasvin ja maalajin vaikutus on otettava huomioon porkkanan typpilannoitustarvetta laskettaessa. Porkkanan typen kulutus hietamaalla viljan ollessa esikasvina on noin 90 kg/ha, kun juurisadon kokonaismääräksi arvioidaan 50 tonnia/ha. Porkkana pystyy tuottamaan suuriakin bruttosatoja – jopa 120 – 130 tn/ha suotuisissa oloissa ja isokokoisia lajikkeita käytettäessä. Samalla se tyhjentää maan ravinnereservejä tehokkaasti.
Typpilannoituksen tarkentamiseksi suositellaan maan typen määrän mittaamista lohkolta keväällä, jos muokkauskerroksen orgaanisen aineksen pitoisuus on > 3 % tai jos lohkolla on viljelty edeltävänä vuonna runsaasti kasvijätteitä ja ravinteita maahan jättävää kasvia. Mikäli maan typpianalyysiä ei tehdä, lannoitusta muutetaan seuraavien suositusten mukaan:
Runsasnaattisten esikasvien kuten sokerijuurikkaan, lantun ja kaalikasvien esikasvivaikutus tulee ottaa huomioon, vähentämällä typpilannoituksen määrää 20 – 40 kg/ha.
Multa- ja turvemaista mineralisoituu kesän kuluessa orgaanista typpeä porkkanoiden käyttöön niin, että typpilannoituksen määrää näillä maalajeilla tulee vähentää 15 – 30 kg/ha.
Jos maalaji on vähähumuksinen, läpäisevä hietamaa, niin typpilannoitus kannattaa antaa jaettuna. Tällöin kaksi kolmasosaa kokonaistypestä levitetään keväällä kylvömuokkauksen yhteydessä, ja yksi kolmasosa heinäkuussa pintalevityksenä multauksen alle.
Porkkanan kalintarve on suuri. Tarve painottuu syyskesään, jolloin juuren kasvu kiihtyy. Noin 50 tonnin juurisato tarvitsee kaliumia 150 – 200 kg/ha. Jos maan kaliluku on ”umpivihreä” eli korkea, mitä se harvoin karkeilla hiedoilla on, riittää 50 – 100 kg/ha. Todennäköisen sadon määrä osaltaan vaikuttaa kalilannoitustarpeeseen.
Hietamailla kalilannoitus on annettava melko runsaana, koska huuhtoutuminen on suurta ja maahan varastoituminen vähäistä. Varsinkin karkeilla kivennäismailla ja eloperäisillä mailla kalilannoitus kannattaa jakaa. Lisälannoitukseen voi käyttää kloorivapaita NK-lannoitteita tai, jos typpeä on jo keväällä annettu riittävästi, Kaliumsulfaattia.
Keväällä kylvön yhteydessä niukkahumuksisille maille ei voida antaa kalia kovin suuria määriä, sillä voimakas veden nousu ja haihtuminen saattavat nostaa maan pintakerroksen kalipitoisuuden ja sen myötä johtoluvun siemenen itämistä haittaavan korkealle tasolle. Kali on annettava porkkanalle kloorittomassa muodossa, sillä kloori haittaa porkkanan taimien kehitystä.
Pellon Biotiitti toimii hidasliukoisena kalilannoitteena. Kallis rahti ei aina puolla sen käyttöä, mutta jos pellossa on myös magnesiumin vajausta, ja huomioidaan myös kalkitusvaikutus, saattaa sen käyttö olla hyvinkin perusteltua.
Fosforia 50 tonnin porkkanasato käyttää keskimäärin 30 – 40 kg/ha. Jos maan P-taso analyysiluvuissa on alle 15 mg/l, nousee fosforilannoituksen tarve 50 – 60 kiloon/ha. Arvioidun satotason muuttuessa plus-miinus 10 tonnia/ha, muuttaa se vastaavasti P- lannoitustarvetta 7 kg/10 satotonnia.
Fosforilannoitus annetaan keväällä kylvömuokkauksen yhteydessä kerralla.
Mangaani- ja kuparilannoituksella on saatu porkkanan lannoituskokeissa selviä sadonlisäyksiä. Mangaani edistää sokerien ja valkuaisaineiden muodostumista kasvissa sekä kohottaa C- ja E-vitamiinipitoisuuksia. Kupari edistää hiilihydraattien ja valkuaisaineiden syntyä, ja lisäksi maan hyödylliset pieneliöt tarvitsevat kuparia. Mangaanin ja kuparin tarve porkkanamaassa tulee normaalitapauksissa tyydytetyksi, jos käytetään puutarhalannoitteita (jotka sisältävät mangaania). Jos porkkanapellon viljavuuskartta kuitenkin näiden ravinteiden osalta on kovin punainen, on täydennystä annettava. Markkinoille on tullut uusia nestemäisiä hivenravinnelannoitteita, joita on Euroopassa käytetty jo kauemmin yleisesti.
Jos puutosoireita ilmenee kasvukaudella, on mahdollista yrittää korjata tilannetta ruiskuttamalla Dissolvine™Mn tai Dissolvine Cu -ravinteita porkkanakasvustoon. Näiden käyttömäärä on 0,8 – 1,6 litraa/ha 400 vesilitrassa.
Porkkanan boorin tarve on suuri. Puutokset aiheuttavat juureen laadullisia virheitä, kuten halkeamia, onttoutta ja mätänemistä. Boorin puutteessa porkkanan aineenvaihdunta kärsii ja juuristo jää pieneksi.
Puutarhalannoitteiden sisältämä boori useimmiten riittää. Karkeilla, huuhtoutuvilla mailla puutetta kuitenkin voi esiintyä. Uutena lannoitteena on tullut käyttöön Nitrabor-boorilannoite.
Halkeama, joka on syntynyt kasvukauden aikana, voi olla aiheutunut eri syistä johtuvasta epätasaisesta kehityksestä. Kuva: Marja Aaltonen, Luke
Magnesiumlannoitus kohottaa porkkanan karoteeni- ja sokeripitoisuutta. Karkeilla kivennäismailla on usein vajausta magnesiumista, ja täydennyslannoitus voi olla tarpeen. Porkkanan vaatima runsas kalilannoitteen käyttö lisää magnesiumin huuhtoutumista.
Jos viljavuustutkimuksen Mg-luku on alle 150 mg/l, on maan magnesiumtilanne syytä korjata ennen porkkananviljelyn aloitusta. Mikäli maan pH-luku on alle 7, annetaan peltolohkolle Dolomiittikalkkia tai Magnesiumpitoista kalkkia 5 tonnia/ha. Sen sisältämän magnesiumin vaikutus kestää useita vuosia.
Porkkanan tasamaaviljelyssä lannoitteet voidaan sijoittaa ennen kylvöä tapahtuvan muokkauksen yhteydessä runsaan 10 cm:n syvyyteen. Vähähumuksisilla hiedoilla kannattaa tavoitella 15 sentin sijoitussyvyyttä. Tällöin vältytään siltä, että maan pintakerroksessa on riskiä kohonneelle johtoluvulle, vaikka sää kylvön jälkeen olisikin lämmin.
Toinen tapa on sijoittaa lannoite porkkanan kylvösuuntaan nähden poikittain. Porkkanaa kylvetään myös kombi-menetelmällä, jossa lannoitevantaat sijoittavat lannoitteen harjuun kylvörivin alle sen kahta puolta samaan tapaan kuin sokerijuurikkaalla.
Harjuviljelyssä peruslannoitteesta valtaosa tulisi olla sekoitettuna siihen multakerrokseen, joka harjuntekovaiheessa aurataan harjuksi.
On tyypillistä, että kylvömuokkauksen yhteydessä ei anneta koko kasvukaudelle määriteltyä lannoitusmäärää. Vajaaksi jäänyt ravinnetarve täydennetään kasvukaudella yhdellä tai kahdella pintalannoituksena tehdyllä levityskerralla.
Toista pääravinnetta kaliumia porkkana käyttää hyvin runsaasti. Kevyillä maalajeilla viljavuustutkimuksella määritetyt kaliluvut ovat usein kovin alhaisia. Tällaisilla mailla yleisesti käytettävillä puutarhalannoitteilla ei aina kalin tarvetta kokonaan pystytä täyttämään. Silloin kalivajauksen täydentäminen kasvukaudella on paikallaan. Käyttökelpoisia lannoitteita tähän tarkoitukseen ovat NK-lannoitteet sekä Kaliumsulfaatti.
Käytännössä typpilannoitustarpeen määrittäminen kasvukaudella tapahtuu liukoisen typen mittauksen avulla. Määrittämiseen tarvittavat välineet ja mittalaitteet löytyvät Yaran typpilaukuista 1 tai 2.
Lannoitustarvetta määriteltäessä pitää varmistua, että ympäristökorvauksen ehdot täyttyvät.