Porkkana menestyy parhaiten multavilla hietamailla. Hikevät, hyvin kosteutensa säilyttävät ja ”ilmavat” maalajit sopivat parhaiten porkkanan kasvulle. Myös pohjamaan tulee olla riittävän läpäisevää. Karkea hieta (KHt) ja hieno hieta (HHt) ovat parhaita maalajeja. Kaikkein karkeimmilla kivennäismailla ravinteiden ja veden pidätyskyky on heikko. Liian jäykillä mailla porkkanat taas jäävät lyhyiksi ja haaroittuvat helposti. Multa- ja turvemailla viljellään paljon ns. pussiporkkanaa mm. Forssan seudulla. Eloperäisissä maissa viljellyn pestyn porkkanan pinta säilyy hyvänä ja porkkanat kasvavat hyvänmuotoisiksi. Maat eivät kuitenkaan ole yleensä nopeasti lämpeneviä, joten varhaisviljelyyn niitä ei juuri käytetä sellaisenaan.
Ns. lapiotestillä tutkitaan pellon tiivistymiskerroksia. Kuva: Marja Aaltonen, Luke
Ojitus
Oikean maalajin lisäksi porkkanamaan vesitalouden tulee olla kunnossa. Porkkanan juuri on arka märkyydelle. Riittävä ja toimiva salaojitus takaa sen, että runsaidenkaan sateiden tuoma märkyys ei pääse pilaamaan porkkanakasvustoa.
Muokkauskerroksen vedenläpäisevyys on myös tärkeä, ettei pinta lätäköidy ja kylvös säilyy tasaisena.
Viljelykierto ja esikasvi
Porkkananviljelyä samalla lohkolla jatkuvasti tulee välttää. Porkkanan viljelykiertosuositus on neljä vuotta eli vain joka neljäs vuosi lohkolla viljeltäisiin porkkanaa. Viiden vuoden kierto on vielä parempi porkkanan kasvitautien ja rikkakasvien ennakkotorjunnan kannalta. Kaksi perättäistä porkkanan viljelyvuotta samalla lohkolla on käytännössä lähes mahdotonta kasvinsuojeluaineiden käyttörajoituksista johtuen.
Porkkanan monokulttuuri tuo helposti peltoon kasvitauteja, joiden lepoasteet säilyvät maassa pitkäänkin.
Esimerkiksi porkkanan mustamädän kestoitiöt voivat säilyä maassa 5 – 10 vuotta. Mustamädän isäntäkasveja ovat porkkanan lisäksi muut sarja-kukkaiset, erityisesti selleri sekä useat rikkakasvit, mm. pelto-orvokki.
Hyvä viljelykierto estää tehokkaasti myös porkkanan lehtilaikun ja porkkanapoltteen lisääntymisen. Nämä säilyvät porkkanan satojätteissä 1 – 2 vuotta ja voivat aiheuttaa ongelmia, jos porkkanaa viljellään samalla lohkolla peräkkäisinä vuosina.
Monivuotiset rikkakasvit pitää hävittää pellosta jo ennen porkkanan viljelyvuotta. Juolavehnäkin kannattaa torjua ennalta, vaikka viljelyvuonna on olemassa myös kemiallisen torjunnan keinoja.
Hyviä porkkanan esikasveja viljelykierrossa ovat:
- viljakasvit, joista kaura paras
- kaksivuotinen heinänurmi, ei kuitenkaan apila
- kaalikasvit (juurakoista voi olla haittaa porkkanan kylvölle), lanttu, punajuuri, sipuli
Huonoja tai kyseenalaisia esikasveja ovat:
- öljykasvit, papu, apila, herne, persilja, salaatti (pahkahomeen isäntiä)
- sokerijuurikas (koneet tiivistävät maata)