MAAN KASVUKUNTO

Perunalohko tarvitsee syvän ja tehokkaan muokkauksen. Viljelyn eri työvaiheissa peltoa myös tallataan usein. Erityisesti sadonkorjuu kuormittaa maan rakennetta voimakkaasti, sillä se tehdään usein ajankohtana, jolloin maa on märkää. Lisäksi korjuukone käsittelee suuria maamääriä. Perunaa voidaankin syystä pitää yhtenä eniten maata ja sen rakennetta rasittavista viljelykasveista.

Yleisesti peruna viljellään kevyillä hietamailla, joissa maan rakenne on luontaisesti kunnossa. Maan rakenne voi aiheuttaa kuitenkin ongelmia jos pinta- tai pohjamaassa on runsaasti hiesupitoista maata.

Muokkauksen vähentäminen

Kyntämättä viljelystä on useilla viljelykasveilla saatu varsin hyviä tuloksia. Perunan viljely kyntämättä onnistuu erittäin harvoin. Kyntö edistää maan kuivumista ja lämpenemistä keväällä. Maan istutuskuntoon ehtiminen kyntämättä voi tuottaa ongelmia maalajeilla, joilla istutuslämpötila- ja kosteus saavutetaan myöhään. Kasvuston alkukehitys on hitaampaa, ja sato valmistuu myöhemmin. Jos peruna nostetaan kesällä tai aikaisin syksyllä, sato jää pienemmäksi kuin kynnetyllä lohkolla. Toisaalta kuivina vuosina kyntämättömältä lohkolta haihtuu vähemmän kosteutta.

Tiivistymistä voidaan vähentää myös istutusmuokkauskertoja vähentämällä. Tasojyrsin on  usein hyvä vaihtoehto maalajeilla, joilla äes vaatii useita ajokertoja. Sinänsä muokkausmenetelmät eivät eroa toisistaan muokkaus- jäljen, sadonmuodostuksen kuin perunan laadunkaan suhteen. Tasojyrsin soveltuu hyvin perunamaan istutusmuokkaukseen sellaisille maalajeille, joilla äkeellä tarvitaan muokkauksessa vähintään kolme ajokertaa.

Kynnön ajankohta

Syyskynnön jälkeen pelto on alttiimpi sekä maa-aineksen että ravinteiden huuhtoutumiselle.  Kevät- ja syyskyntö ovat multakerroksen rakenteen ja lierojen käytävien säilymisen kannalta yhtä rajuja toimenpiteitä. Ympäristön kannalta kevätkyntö onkin suositeltavampaa.

Perunaa viljellään pääsääntöisesti kevyillä, kevätkyntöön soveltuvilla maalajeilla. Maalaji ei siis yleensä aseta estettä kevätkynnöille. Kevätkyntö myös aikaistaa pellon viljelykuntoon saamista. Se kuitenkin kuluttaa maan vesivaroja, joten peruna on istutettava melko pian kynnön jälkeen. Maahan jääneet mukulat paleltuvat pellon pinnalla, kun peltoa ei kynnetä syksyllä, ja perunaruton sekä bakteeritautien aiheuttajat kuolevat paleltuneissa mukuloissa.

Kevätkyntö ei kuitenkaan ole ihan ongelmatonta juuri maan vähäisten vesivarojen ja hietamaiden veden kapillaarisen nousun takia, jonka kevätkyntö katkaisee. Kevätkyntöä voisi suositella varauksitta hikeville hietamaille sekä hyvin multaville maille jotka lämpenevät hitaasti ja joissa maan vesivarat eivät ole ongelma.

Kasvinvuorotus

Erikoistuneilla perunatiloilla perunan osuus peltoalasta on usein 50 – 80 %. Pahimmillaan perunaa viljellään samalla lohkolla miltei joka vuosi. Peruna on kuitenkin herkästi yksipuoliseen viljelyyn reagoiva kasvi, joten riittävän kasvinvuorotuksen aikaansaaminen on perunantuotannon tilakohtaisen jatkuvuuden edellytys.

Kasvinvuorotuksen puuttuminen perunanviljelystä on riski viljelyn jatkuvuudelle, koska:

• Ankeroisriski kasvaa olennaisesti
• Sadon määrä ja laatu heikkenevät
• Multavuus vähenee ja maan rakenne vaurioituu, jolloin maan käsiteltävyys heikkenee
• Rikkakasvilajisto valikoituu ja hankalasti torjuttavat lajit (mm. pähkämö, valvatti, ohdake) lisääntyvät
• Maassa säilyvät taudinaiheuttajat lisääntyvät (kuorirokko ja maltokaarivirus [moptop], perunaseitti, perunarutto, perunanlakaste, punamätä, sydänmätä, kuoppa- ja kurttulaho, varsikuolio [pahkahome], perunaruvet, lehtipolte)

Jatkuvassa perunanviljelyssä maan rakenne vähitellen heikkenee, koska perunasta jää maahan niukasti eloperäistä ainesta. Myös maan runsas käsittely muokkauksessa ja nostossa kuluttaa maan multavuutta. Humuksen väheneminen heikentää maan ilmavuutta ja ravinteiden sekä veden pidättymistä.

Kasvukunnon palauttaminen vaatii viljelykiertoa, jossa on mukana pitkäaikaista nurmiviljelyä. Maan rakenne korjaantuu vain lisääntyneen humuksen, vähentyneen tiivistymisen sekä parantuneen mururakenteen ansiosta. Osaltaan kohonnut satotaso aiheutuu kasvinvuorotuksesta ja edellämainituista seikoista. Osa taas on seurausta maan parantuneesta ravinnetilasta sekä maassa säilyvien ja sitä kautta leviävien tautien ja tuholaisten vähentymisestä. Riittävän usein niitetty nurmi estää rikkakasvien siementämisen ja siemenpankin kasvun.

Kun tilan pinta-ala tai perunanviljelyyn soveltuva peltoala on pieni, kasvinvuorotuksen järjestäminen tuntuu hankalalta. Tilojen välisellä vaihtoviljelyllä voidaan ongelma ratkaista siten, että molemmat osapuolet hyötyvät. Perunalle hyviä esikasveja ovat mm. viljat, heinänurmet ja palkokasvit. Peruna taas on hyvä esikasvi lähes kaikille muille kasveille paitsi itselleen. Rypsi ja peruna eivät sovellu samalle tilalle.

Esimerkiksi karjatila yhteistyökumppanina toisi kiertoon sekä karjanlantaa ja sen sisältämää kaliumia, että nurmea. Karjatila puolestaan saisi yksipuoliseen nurmiviljelykiertoonsa hyvän esikasviarvon omaavan perunan. Karjanlannan käyttö edellyttää ravinteiden analysointia. Varsinkin valmisruokateollisuudelle tuotetun perunan viljelykierrossa karjanlanta pitää sijoittaa heti perunan jälkeen, jotta vältyttäisiin karjanlannan aiheuttamilta laatuongelmilta.

Suositeltavia viljelykiertoja perunalla ovat:

• Perunaa kerran neljässä vuodessa (erittäin hyvä)
• Perunaa kerran kolmessa vuodessa (siihen asti kun ankeroiset ja/tai maalevintäiset taudit yleistyvät)
• Kaksi perunaa peräkkäin + 3 välikasvia

Viljelykiertosuunnitelmaa tehdessäsi ota huomioon myös käyttämäsi kasvinsuojeluaineet ja niiden mahdollinen rajoitettu käyttö peräkkäisinä vuosina.

Aikainen nosto

Varhainen nosto perunakasvuston tuleennuttua on tärkeää sekä perunan laadun että maan rakenteen kannalta. Sadon aikaista tuleentumista edistetään parhaiten idättämällä siemen.

Jos nostoa pitkitetään kovin myöhään syksyllä, on vaarana, että sateet liettävät maan. Nosto märissä oloissa paitsi vaurioittaa mukuloita, tuhoaa myös maan rakennetta.

Noston myöhästyttäminen lisää perunaseittiä, harmaahilsettä, varastotauteja ja lisää mukularuton riskiä.