Peruna sitoo yhteyttämisessä kasvukauden aikana peltoon tulevan auringonsäteilyn sadonmuodostukseen. Tehokkaan yhteyttämisen edellytyksenä on, että perunakasvusto on hyväkuntoinen ja mahdollisimman puhdas rikkakasveista, jotka kilpailevat valosta, vedestä ja ravinteista.
Rikkakasvintorjunta varmistaa koko kasvutilan perunan käyttöön. Tautien, erityisesti ruton torjunnassa turvataan, että perunan yhteyttämiskoneisto – varsisto – pysyy mahdollisimman täydellisesti tehokkaassa tuotantokunnossa koko mukulasadon lisäkasvun ajan. Tautien torjunta myös varmistaa sadon laatua: tauditon, terve sato on helppo markkinoida ja varastoida, ja se tuottaa parhaan taloudellisen tuloksen.
Kasvinsuojeluaineita käytetään Suomessa kansainvälisesti verraten vähän. Tavoitteena on silti, että käytettäviä torjunta-ainemääriä edelleen pienennetään, ja niiden levitystarkkuutta parannetaan. Suomen kasvintuhoojille karut olosuhteet ovat tässä hyvänä apuna.
Testattu kasvinsuojeluruisku on ruiskutustarkkuuden perusta. Ruiskun kunto ja levitystarkkuus vaikuttavat eniten siihen, saadaanko haluttu määrä ainetta oikeaan paikkaan vai joutuuko sitä kohteen ulkopuolelle. Kasvinsuojeluaineiden kulkeutumisen estämiseksi ruiskutusten työtapoihin on kiinnitettävä riittävästi huomiota. Ruiskutuksia ei saa tehdä tuulisella säällä. Tyhjiä torjunta-ainepakkauksia ei jätetä lojumaan luontoon, vaan ne hävitetään asianmukaisesti. Torjunta-ainejäämiä sisältäviä ruiskun pesuvesiä ei lasketa luontoon.
Rikkakasvihävitteiden torjuntateho pystytään säilyttämään miltei ennallaan, vaikka käyttömääriä pienennetään nykyisestä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa useimpien tautiaineiden kohdalla, sillä annosta pienentämällä saatetaan lisätä torjunta-ainetta kestävien tautien kehittymistä.
Rikkakasvihävitteiden käyttömäärien pienentäminen on mahdollista kiinnittämällä enemmän huomiota torjuntahetken olosuhteisiin: lämpötilaan, auringonpaisteeseen ja ilman suhteelliseen kosteuteen sekä torjunnan oikea-aikaisuuteen, kuten rikkakasvien kehitysvaiheeseen ja vuorokaudenaikaan. Myös käytettävän veden puhtaus ja lämpötila vaikuttavat torjuntatehoon.
Kestävässä tuotannossa kemiallisen kasvinsuojelun tärkeänä periaatteena on tehoaineiden nopea hajoaminen luonnossa. Samalla niiden on kuitenkin oltava riittävän pysyviä tarpeellisen torjuntatehon saavuttamiseksi. Pienannosaineita käytettäessä nämä edellytykset korostuvat entisestään, koska niissä tulevat teho-ainemäärät ovat hyvin pieniä.
Vaaralliset kasvintuhoojat
Vaaralliset kasvintuhoojat ovat lainsäädännössä määriteltyjä, vaikeasti torjuttavia tuhoojia, jotka aiheuttavat merkittävää vahinkoa maatalous-, metsätalous- tai puutarhatuotannossa.
Perunalla esiintyy useita vaarallisia kasvintuhoojia (karanteenikasvintuhoojat). Niiden esiintymisestä tai esiintymisen epäilystä on aina ilmoitettava Ruokaviraston tai Ely-keskuksen kasvinsuojelutarkastajalle. Katso karanteenituhoojien ominaisuudet ja toimintaohjeet niitä todettaessa Ruokaviraston kotisivuilta https://www.ruokavirasto.fi/.
Kasvitaudit, joita voidaan torjua kasvinsuojeluaineilla
Perunarutto
Perunarutto (Phytophthora infestans) on vakavimpia perunan tauteja, vaikka se nykyisin voidaankin hallita varsin hyvin toistuvilla kasvustoruiskutuksilla. Tautia voi esiintyä perunan lehdissä, varsissa, lehtiruodeissa, marjoissa ja mukuloissa. Taudin alkuvaiheessa perunan lehdyköihin muodostuu pieniä ruskeita, tähtimäisiä kuolioita, jotka laajenevat nopeasti mustanruskeiksi, pyöreähköiksi laikuiksi. Raja terveen ja sairaan solukon välillä on usein epäselvä ja väriltään kellertävä. Laikkujen reunamilla lehdykän alapinnalla kasvaa hentoa, vaaleata homekasvustoa, joka näkyy parhaiten aamukasteen aikaan. Harmaahome aiheuttaa joskus lehtiin samanlaisia kuoliolaikkuja kuin rutto, mutta niissä kasvava home on ruskehtavaa ja pölyävää.
Tauti voi ilmaantua myös perunan lehtien lehtiruoteihin, varsiin tai latvuksiin tummanruskeina kuolioina. Latvuksissa rutto ilmenee usein aluksi latvojen sykertymisenä, jonka jälkeen tyypilliset kuoliolaikut tulevat näkyviin. Tartunnan saaneissa mukuloissa näkyy aluksi ruskeita kuolioalueita, jotka taudin edetessä painuvat kuopalle. Halkaistussa mukulassa sairastunut malto on ruosteenruskeaa, kuivaa ja vioittuneen ja terveen mallon rajapinta on hyvin epäselvä.
Perunarutto talvehtii rihmastona talven yli varastossa tai pellossa säilyneissä mukuloissa. Mikäli ruttotartuntaa kantavat mukulat tuottavat versoja, ruttorihmasto kasvaa kehittyvän verson sisällä.
Alkukesällä ruton aiheuttaja kasvaa ulos varren tai lehtien ilmaraoista ja alkaa tuottaa kosteissa oloissa tautia levittäviä pesäkeitiöitä. Joskus tautia levittäviä pesäkeitiöitä voi muodostua myös sairaissa mukuloissa, josta ne päätyvät kasvustoon rankkojen sadekuurojen nostamien roiskeiden mukana.
Perunarutto voi säilyä talven yli maassa tai siemenperunan pintaan kiinnittyneessä mullassa suvullisesti syntyneiden munaitiöiden avulla. Munaitiöt ovat riippumattomia elävästä isäntäkasvista ja voivat säilyä maassa tartutuskykyisinä useita vuosia. Maasta munaitiöt voivat tartuttaa maata
koskettavia perunan alalehtiä tai levitä sateen roiskiman mullan mukana ylemmäs kasviin. Tavanomaisessa perunan ammattiviljelyssä rutontorjunta perustuu ajoissa aloitettuun ja oikein ajoitettuun kemiallisten rutontorjunta-aineiden käyttöön. Kasvustot tulisi pitää vapaina rutosta perunannostoon asti, jolloin estetään tautia ylläpitävien munaitiöiden kertyminen peltoon. Torjunta-aineiden valikoima on runsas ja monipuolinen, mutta monilla valmisteilla on ympäristöriskien ja torjunta-ainekestävyyden hallintaan liittyviä käytön rajoituksia.
Lisätietoa perunarutosta Luken Kasper palvelussa.
 |
 |
 |
 |
Erilaisia perunaruton oireita perunan lehdissä. Kuvat: Asko Hannukkala, Luke
Rutontorjunnan ydinkysymykset
- Tartuntalähteiden vähentäminen
- Siemenperunan terveys
- Jääntiperunan ja perunan jätekasojen vähentäminen
- Kunnollinen rutontorjunta myös loppukesällä, jolloin uusia munaitiöitä ei pääse muodostumaan kasvustossa
- Kemiallinen torjunta
- Ensimmäinen ruiskutus tarpeeksi ajoissa (ruton alkamisvaroitukset)
- Ruiskutusväli valmisteen, perunan kasvunopeuden ja ruttopaineen mukaan
- Ruttopaine on arvioitava säätietojen perusteella, luotettavia ruttoennusteita ei tällä hetkellä ole saatavissa Suomessa
- Ainevalinnassa muistettava erilaiset käytön rajoitukset ja resistenssivaara
- Lajikevalinta
- Mukularuton torjunta
- Penkin muotoilulla voidaan jossakin määrin vähentää itiöiden pääsyä sadevesien mukana mukuloiden pinnalle
- Varsiston hävitys estää mukuloita tartuttavien
ruttopesäkkeiden muodostumisen loppukesällä - Sadon kuivatus ennen varastointia vähentää ruton tartuntavaaraa noston jälkeen
Varsikuolio
Varsikuolio (pahkahome, Sclerotinia sclerotiorum) ilmenee perunan varsissa aluksi vetistävinä laikkuina, jotka solukon kuivuessa muuttuvat ruskeiksi. Märässä kasvustossa laikkukohdissa kasvaa valkoista pumpulimaista hometta. Sairastunut solukko muuttuu kuitumaiseksi ja haurastuu. Tavallisesti varsi katkeaa laikun kohdalta. Varren sisään muodostuu pahkahomeelle tyypillisiä tummanruskeita tai mustia rihmastopahkoja. Perunan varressa pahkat voivat kasvaa 1 – 2 cm:n pituisiksi.
Yleensä varsikuolio vaurioittaa tai tappaa yksittäisiä kasveja, mutta pahimmillaan tauti voi tuhota koko kasvuston elokuun puolivälin tienoilla. Pahkahome on yleistynyt alueilla, joilla viljellään laajamittaisesti perunaa ja muita pahkahomeen isäntäkasveja, kuten rypsiä ja avomaan vihanneksia samoilla peltoaukeilla. Pahkahomeella on paljon isäntäkasveja ja se leviää ilman kautta myös naapurilohkoilta, joten kasvinvuorotus ei ole kovin tehokas taudin torjuntakeino.
Pahkahome on ollut ongelma erityisesti Satakunnassa, jossa se aiheuttaa paikoin pahempaa tuhoa kuin perunarutto. Periaatteessa vihannekset ja öljykasvit eivät sovi samalle peltoaukealle perunan kanssa. Ruttoruiskutus fluatsinamia sisältävillä valmisteilla (Frowncide, Maatilan Fluatsi, Shirlan, Winby, Zignal 500 SC, Banjo Forte ja Epok 600 EC) ennen perunan kukintaa vähentää varsikuolion leviämisriskiä. Pelkkää fluatsinamia sisältäviä valmisteita käytettäessä on muistettava, että perunan nopean kasvun aikaan ruttosuoja kestää enintään 5 – 7 vrk.
Lisätietoa varsikuoliosta Luken Kasper-palvelussa.
Pahkahomeen aiheuttamaa varsikuoliota perunassa. Kuva: Risto Tahvonen, Luke
Lehtipolte
Lehtipolte (Alternaria solani ja A. alternata) ilmenee perunan lehdissä pienehköinä kuoliolaikkuina. Tavallisimmin lehtipoltteen aiheuttamat laikut ovat 1 – 2 mm laajuisia ja kulmikkaita, koska vain lehtisuonten välinen solukko tuhoutuu. Joskus lehtipoltteen laikuista muodostuu samankeskisiä, vuorotellen vaalean- ja tummanruskeita kehiä.
Perunalajikkeiden välillä on eroja taudinkestävyydessä. Lehtipolte on viime vuosina yleistynyt erityisesti perunavaltaisissa viljelykierroissa. Rutontorjunta-aineista mankotsebia sisältävät tuotteet sekä Revus Top ja Consento (aiemmin Tyfon) tehoavat myös lehtipoltteeseen. Jos rutontorjuntaan käytetään pääasiassa valmisteita, jotka eivät tehoa lehtipoltteeseen, on usein tarpeen lisätä tankkiseokseen lehtipoltteelta suojaava valmiste. Tällaisia ovat atsoksistrobiinia sisältävät Amistar, Maatilan Strobi AM ja Mirador 250 SC. Lisäksi lehtipoltteen torjuntaan on rekisteröity boskalidin ja pyralklostrobiinin seos, Signum.
Lisätietoa lehtipoltteesta Luken Kasper-palvelussa.
Lehtipoltteen pieniä kulmikkaita laikkuja. Kuva: Asko Hannukkala, Luke
Perunaseitti
Perunaseitti (Rhizoctonia solani) vahingoittaa suoraan vain perunan maanalaisia lehtivihreättömiä osia, mutta vaurioiden seuraukset näkyvät myös versojen kehityksessä. Mukuloissa tauti ilmenee levymäisinä sienen rihmastopahkoina, seittirupena, joka on ruokaperunassa lievä ulkonäköhaitta. Idätyksen aikana seitti vaurioittaa kehittyviä ituja.
Istutuksen jälkeen siemenperunassa tai maassa esiintyvä taudinaiheuttaja alkaa tuhota itujen ja kehittyvien rönsyjen nuorimpia osia. Verson tyvelle voi kehittyä ruskeita versolaikkuja, versojen kasvu hidastuu tai versot kuolevat. Seitin vaivaama kasvusto on aukkoinen ja kehittyy epätasaisesti. Seitti hidastaa myös rönsyjen kasvua ja seurauksena mukulat kehittyvät tiiviiksi ryppääksi lähelle verson tyveä. Mukuloista kasvaa epämuotoisia ja ne vihertyvät auringonvalossa. Seitti vaurioittaa myös kehittyviä mukuloita, joihin muodostuu rosopintaisia vakoja tai niistä kehittyy täysin muodottomia. Rönsyjen eriasteinen vaurioituminen johtaa kehittyvien mukuloiden epätasaiseen kokojakaumaan. Keskikesällä varsien tyvillä voi kasvaa seittimäistä harmaata sienirihmastoa, joka ei varsinaisesti vioita kasvia. Loppukesällä lehtihankoihin tai versojen tyville voi kehittyä vihreitä ilmamukuloita, koska kasvin yhteyttämä tärkkelys ei pääse kulkeutumaan mukuloihin. Samalla kasvin lehdet usein käpristyvät ja muuttuvat koviksi liian tärkkelyspitoisuuden takia.
Perunaseitti leviää mukulassa kuoren pinnalla levymäisinä, helposti irtoavina, ruskeina rihmastokasoina eli seittirupena. Kosteissa oloissa pahkat aktivoituvat ja alkavat kasvattaa paksua seittimäistä sienirihmastoa, joka nopeasti leviää ja vahingoittaa nuoria versojen ja rönsyjen alkuja. Seitin rihmastopahkat voivat säilyä myös maassa muutamia vuosia ja perunan istutuksen jälkeen maassa olevat pahkat aktivoituvat aiheuttaen samanlaista vioitusta kuin siemenperunassa leviävät pahkat. Siemenessä leviävä seitti voidaan torjua siemenperunan peittauksella, mutta maasta leviä- vään seittiin voidaan vaikuttaa vain viljelykierrolla. Perunalajikkeiden välillä on suuria eroja seittiherkkyydessä.
Lisätietoa perunaseitistä Luken Kasper-palvelussa.
Seitintorjunnan avainkysymykset
- Siemenperunan peittaus
- Peittaustarve siemenperunassa esiintyvien pahkojen määrän perusteella
- Peittausmenetelmät vaikuttavat torjuntatehoon
- Torjunta-aine pitäisi saada tasaisesti koko siemenmukulan pintaan
- Upotuspeittaus vs. lisääntynyt tyvimädän riski
- Ruiskutus istutuskoneessa vs. aineen riittävän tasainen levittyminen mukulaan
- Perunan nopeata taimettumista edistävät tekijät
- Istutus lämpimään maahan – ei useinkaan mahdollista
- Esi-idätys
- Istutus matalaan
- Lajikevalinta
- Viljelykierto
- Rhizoctonia solani -sienen muut isäntäkasvit?
- Siemenperunassa leviävä seitti voi aiheuttaa pahoja tuhoja viljelykierrossa – maasta puuttuu ”luontainen vastustuskyky” seittiä vastaan
Harmaahilse
Harmaahilse (Helminthosporium solani) aiheuttaa perunan kuoreen hopeanharmaita laikkuja. Oireet näkyvät erityisen selkeästi punakuorisissa perunalajikkeissa. Harmaahilsettä aiheuttava sieni lisääntyy ja leviää perunan mukulan pinnalla muodostuvien kuromaitiöiden välityksellä. Taudinaiheuttaja leviää etenkin varastoissa, jos mukuloiden pinnalle tiivistyy vettä ja itiötuotanto käynnistyy. Tauti voi levitä myös kasvukaudella siemenperunoista satomukuloihin. Siemenperunasta harmaahilsettä voidaan torjua käsittelemällä mukulat imatsaliilivalmisteella (Fungazil 100 SL), iprodionivalmisteella (Rovral 75 WG) tai fludioksoniilivalmisteella (Maxim 100 FS ,sekä penflufeenin ja protiokonatsolin seosvalmisteella (Emesto silver). Käsittely on tehokas vain, jos se tehdään mahdollisimman pian noston jälkeen. Imatsaliili ei tehoa perunaseittiin.
Lisätietoa harmaahilseestä Luken Kasper palvelussa.
Eri asteisia harmaahilseen vioituksia perunan kuoressa. Kuva: Asko Hannukkala, Luke
Maasta ja siemenperunasta leviävät taudit, joita vastaa ei ole kemiallisia torjuntakeinoja
Maltokaarivirus
Maltokaarivirus (PMTV) aiheuttaa perunan maltoon ja pintaan ruskeita kuoliorenkaita tai -kaaria. Virusta levittää möhösieni, Spongospora subterranea, joka puolestaan aiheuttaa perunarupea muistuttavaa kuorirokkoa mukuloissa ja äkämäkasvaimia perunan juurissa. Maltokaarivirus ei pysty tartuttamaan perunaa ilman kuorirokon aiheuttajaa. Kuorirokko tartuttaa perunaa pahiten märässä ja viileässä maassa. Kuorirokon aiheuttaja (ja PMTV) säilyy maassa tartutuskykyisenä yli 10 vuotta. Tauti leviää herkästi koneisiin ja jalkineisiin tarttuneen maa-aineksen mukana. Maltokaarivirus leviää siemenperunan mukana uusille lohkoille, mutta se lisääntyy tuhoisalle tasolle ainoastaan liian tiheän perunanviljelyn seurauksena. Kun virus on siirtynyt lohkolle siemenperunassa, kestää vähintään 5 – 15 vuotta viljelykierrosta riippuen, ennen kuin tuhot alkavat näkyä merkittävästi sadossa.
Lisätietoa maltokaariviroosista Luken Kasper-palvelussa.
Torjunnan avainasiat:
- Hyvä viljelykierto estää taudin lisääntymisen tuhoisalle tasolle
- Leviämisen estäminen uusille lohkoille
- Siemenperunan terveys
- Oireettomatkin mukulat voivat olla viruksen tartuttamia
- Koneiden ja laitteiden puhdistaminen mullasta
- Tuhojen vähentäminen tartunnan saaneilla lohkoilla
- Lajikkeet, joissa oireita ilmenee vähän
- Ei runsasta sadetusta (perunarupi tai maltokaarivirus!)
Eri asteisia harmaahilseen vioituksia perunan kuoressa. Kuva: Asko Hannukkala, Luke
Perunarupi
Tavallinen perunarupi (Streptomyces scabies) ja pohjanrupi (S.turgidiscabies) ovat yleisimmät perunaruven aiheuttajat Suomessa. Ruven aiheuttajat ovat sädebakteereita. Molemmat rupibakteerit voivat aiheuttaa hyvin erilaisia rupioireita lievästä pintaruvesta syvälle maltoon ulottuvaan syvärupeen. Oireiden perusteella perunarupea ja pohjanrupea ei pysty erottamaan toisistaan. Pohjanrupi ilmenee joskus verkkomaisena rupikasvaimena kauttaaltaan mukulan pinnalla. Oire muistuttaa Suomessa harvinaisemman verkkorupibakteerin (S. acidiscabies) vioitusta. Lisäksi möhösieniin kuuluva kuorirokko aiheuttaa usein hyvin samankaltaista vioitusta kuin perunarupi.
Perunaruvet leviävät siemenperunassa, mutta tautia aiheuttavat sädebakteerit kuuluvat peltomaiden luontaiseen pieneliöstöön. Ruvenaiheuttajat lisääntyvät, jos perunaa viljellään liian usein samalla lohkolla. Perunarupibakteerit vioittavat myös porkkanaa, sokerijuurikasta ja punajuurta, joten nämä soveltuvat huonosti samaan viljelykiertoon perunan kanssa. Tavallisen perunaruven aiheuttajat viihtyvät maassa, jonka pH on 5,3 – 7,5. Rupisuus voi tulla ongelmaksi lämpimässä, kuivassa ja ilmavassa maassa, jonka pH on korkea. Oljen, karjanlannan, kompostin, tuhkan tai kalkin levittäminen perunamaalle voi lisätä rupisuutta. Toisaalta kalkin sisältämä kalsium on ravinne, jonka puutteessa mukuloiden laatu heikkenee monella tavoin. Pohjanruven kasvuvaatimukset ovat väljemmät kuin perunaruven, joten se voi aiheuttaa ongelmia happamammassa ja kosteammassa maassa kuin perunarupi.
Lisätietoa perunaruvista Luken Kasper-palvelussa.
Ydinkysymykset perunarupien torjunnassa
- Perunarupea voidaan vähentää sadetuksella. Sadetus on aloitettava aivan mukulanmuodostuksen alussa, kun mukulan alut ovat pippurin kokoisia
- Perunan Ca-saanti on turvattava lannoitteilla, jotka eivät nosta maan pH:ta
- Eloperäiset lannoitteet, kuten karjanlanta, lisäävät suuresti rupiriskiä
- Lajikkeiden ruvenkestävyydessä on suuria eroja
Perunarupi. Kuva: Asko Hannukkala, Luke
Punamätä ja sydänmätä
Punamätä (Phytophthora erythroseptica) ja sydänmätä (Globisporangium (aiemmin Pythium) lajit) ovat yleistyneet viime vuosina. Ne vioittavat perunaa lämpiminä kesinä etenkin veden vaivaamilla lohkoilla. Ne voidaan torjua noudattamalla hyvää viljelykiertoa.
Punamätää halkaistuissa perunan mukuloissa. Kuva: Asko Hannukkala, Luke
Sydänmätää perunan mukulassa. Kuva: Asko Hannukkala, Luke
Perunanlakaste
Perunanlakaste (Verticillium-lajit) vioittaa perunan johtosolukoita. Seurauksena perunan lehdet kellastuvat ja kuihtuvat järjestelmällisesti alalehdistä ylöspäin. Tyypillisesti lehdykät kellastuvat ja kuihtuvat ensin lehtiruodin toiselta puolelta kunnes koko lehti kuihtuu. Samalla puolella vartta sijaitsevat kokonaiset lehdet yleensä kuihtuvat ensin, kunnes koko kasvi lakastuu. Halkaistussa varressa johtosolukot näkyvät tummanruskeina, mutta varren ulkopinnalla ei ole kuoliolaikkuja, kuten perunaseitin tai tyvimädän vioittamissa varsissa. Taudin seurauksena myös mukuloiden johtojännekehä voi ruskistua. Mukuloissa samanlaisia oireita aiheuttavat myös kuivuus, kuumuus ja lievä paleltuminen. Lakaste on viime vuosina yleistynyt lohkoilla, joilla ei noudateta kunnollista viljelykiertoa.
Lisätietoa lakasteesta Luken Kasper-palvelusta.
Ensisijaisesti siemenperunassa leviävät taudit, joita ei voida torjua kemiallisesti
Tyvimätä ja märkämätä ovat useiden eri bakteerien aiheuttama tautiryhmä, jonka oireet voivat vaihdella suuresti kasvukaudesta, perunalajikkeesta ja bakteerilajista riippuen. Tyypillinen tyvimätä ilmenee kiiltävänmustana, pahanhajuisena bakteerilimana varsien tyvillä. Tyypillistä tyvimä- tää aiheuttaa Pectobacterium atrosepticum-bakteeri. Samanlaisia oireita aiheuttavat myös Suomessa 2000-luvun puolivälin jälkeen yleistyneet Dickeya-suvun bakteerit. Dickeya-bakteerit voivat lisäksi aiheuttaa versojen lakastumista ja kitukasvuisuutta. Mätäneminen saattaa myös alkaa kasvin yläosista ilman että tyvellä näkyy oireita. Toisinaan mädäntyminen näkyy vain halkaistussa varressa ilman, että varren ulkopuolella on mätänemisoireita. Hiljakkoin on löydetty uusia tyvimätäbakteereita, kuten Pectobacterium wasabiae ja P. brasiliensis. Näistä ensinmainittu on Suomessa melko yleinen. Kaikki nämä bakteerilajit mädännyttävät mukuloita pellossa ja varastossa. Lisäksi Pectobacterium carotovorum aiheuttaa mukuloiden märkämätää etenkin perunavarastoissa.
Tyvi- ja märkämätä leviää lohkolle piilotartuntaa kantavan siemenperunan mukana. Pectobacterium-lajit leviävät maassa mädäntyvästä emomukulasta satomukuloiden pinnalle vesivirtausten mukana. Satomukuloihin bakteerit pääsevät vain haavojen tai avointen korkkihuokosten kautta. Tyvimätäbakteerit pystyvät kulkeutumaan satomukuloihin myös rönsyjä pitkin, jolloin ne päätyvät suoraan satomukulan johtojänteisiin. Kesällä tapahtunut tartunta aiheuttaa mukuloiden mätänemisen yleensä vasta varastossa, tai tauti puhkeaa seuraavana vuonna, jos tartunnan saanutta satoa käytetään siemeneksi. Dickeya-lajit leviät perunan juurten kautta nopeasti koko kasviin ja tauti siirtyy herkästi kasvista toiseen. Dickeya ilmeneekin usein tautisten kasvien muodostamina pesäkkeinä pellossa. Bakteerit voivat levitä pellossa myös sateiden aikaansaamien aerosolien mukana. Ilmeisesti erilaiset hyönteisetkin voivat levittää bakteereita. Sadonkorjuun, käsittelyn ja varastoinnin aikana bakteerit leviät herkästi mukulasta toiseen, jos sadon seassa on mädäntyviä mukuloita.
Pectobacterium atrosepticum on aiheuttanut ongelmia lähinnä siemenperunan tuotannolle. Taudinaiheuttaja ei pellossa aiheuta yleensä suuria satotappioita. Tyvimätäisten kasvien takia siemenperunan laatuluokka laskee tai erä ei kelpaa lainkaan siemeneksi. Pectobacterium-lajit voivat aiheuttaa suurissa perunavarastoissa huomattavia varastohävikkejä ja ongelmia mätänemättömän sadon käyttölaadussa. Dickeya-lajit pystyvät leviä-mään nopeasti myös kasvukaudella. Koeoloissa ne ovat tuhonneet sadosta jopa 50 prosenttia, kun kasvit kuolevat ennenaikaisesti.
Lisätietoa tyvi- ja märkämädistä Luken Kasper-palvelussa.
Tyvimädän oireita perunan varsissa. Kuva: Asko Hannukkala, Luke
Perunan märkämätä mukuloissa. Kuva: Asko Hannukkala, Luke
Torjunnan avainasiat
- Tyvimätäbakteerit leviävät ensisijaisesti siemenperunan mukana
- Miltei kaikissa siemenerissä on vähäisiä määriä tyvimätäbakteereita
- Tauti pysyy oireettomana, kun bakteeripitoisuus on pieni
- Oireet puhkeavat vasta, kun bakteeripitoisuus kasvaa tarpeeksi suureksi
- Ydinkysymys: Miten estää bakteeripitoisuuden kasvu siemenperunan varastoinnin ja kuljetusten yhteydessä sekä välivarastoinnissa ennen istutusta?
- Lämpötila ei saisi nousta yli 15 °C
- Peruna ei saisi joutua hapettomaan tilaan (suursäkit lämpimässä)
- Perunan pinnalle ei saisi tiivistyä vettä
- Leviämisen estäminen mukulasta toiseen
- Koneiden ja laitteiden puhdistus tyvimätäisten erien käsittelyn jälkeen
- Pellolla taudin leviämiseen ei voi vaikuttaa
Kirvojen levittämät virustaudit
Aiemmin Suomessa esiintyi perunalla useita eri viruksia, joiden oireet näkyivät perunan versojen kitukasvuisuutena, keltakirjona (kloroosi), kuolioina ja kurttulehtisyytenä. Samassa kasvissa saattoi esiintyä samanaikaisesti monta eri virusta, jotka yleensä voimistivat toinen toistensa oireita. Oireiden perusteella eri viruksia tai niiden sekatartuntoja ei pysty tunnistamaan. Nykyisin Suomessa tavataan yleisimmin Y-virusta ja satunnaisesti A-virusta. Y-viruksen oireet voiva- 14 tilmetä lievänä, lähes huomaamattomana kirjavuutena ja kurttuisuutena perunan lehdissä. Toisena ääripäänä ovat ankarat kuoliolaikut ja voimakas kitukasvuisuus. Y-viruksesta esiintyy Suomessa yleisimpinä kolme eri rotua Y0, Yn ja Yntn. Y0-rotu aiheuttaa monissa lajikkeissa ankarammat oireet kun Yn-rotu. Katso Y-viruksen eri rotujen aiheuttamien oireiden kirjoa eri perunalajikkeissa Helsingin yliopiston verkkosivuilta.
Nykyisin perunan ammattiviljelmillä esiintyy lähinnä Y- ja A-virusta. Virusongelmaa pidettiin 2000-luvun alussa jo voitettuna, mutta uuden Yntn-rodun salakavala leviäminen nosti virusongelman uudelleen esiin 2000-luvun puolivälin tienoilla. Tällä hetkellä virusongelma alkaa jälleen olla hallinnassa.
Vakava Y-virustartunta voi aiheuttaa suuria satotappioita. Monet nykyisistä perunalajikkeista ovat melko kestäviä. Suurin seuraus Y-viruksen yleistymisestä oli, että tietyistä perunalajikkeista ei ollut saatavissa sertifioitua siementä, koska virusrajat ylittyivät.
Y-viruksen aiheuttamaa keltakirjoa ja kurttuisuutta perunassa. Kuva: Asko Hannukkala, Luke
Tuhoeläimet
Perunan hankalimmat tuhoeläimet, koloradonkuoriainen ja peruna-ankeroinen, ovat vaarallisia eli karanteenituhoojia, joista on aina ilmoitettava Eviraan (ks. aiemmin). Peruna-ankeroinen ei yleensä aiheuta ongelmia, jos perunaa viljellään vain joka kolmas vuosi ja vaihdetaan lajiketta niin, että joka toinen vuosi käytössä on ankeroisenkestävä lajike ja joka toinen vuosi ankeroiselle altis lajike. Kirvat eivät sinällään ole pahoja perunan tuholaisia, mutta koska ne voivat levittää perunan virustauteja, niiden torjunta perunalla on joskus tarpeen. Kirvoista papu- eli juurikaskirva on tärkein Y-viruksen levittäjä. Tärkein viruksen leviämisajankohta on kasvukauden alussa oleva kirvainvaasio. Kirvojen torjuntaan perunalla ovat sallittuja pyretroidi-, neonikotenoidi- ja flonikamidi-valmisteet. Muita tuholaisia, kuten yökkösiä, luteita, juurimatoja eli seppäkuoriaisen toukkia, ruskohaiskiaisia tai etanoita, tarvitsee perunalla torjua vain poikkeustapauksissa. Tällöin käytetään perunalle sallittuja tuhoeläintorjunta-aineita varoaikojen puitteissa.
Annosten pienentäminen
Perunasta torjutaan kemiallisesti rikkakasveja ja tauteja. Näistä helpoimmin pystytään vähentä- mään rikkakasviruiskutuksia. Myös tautien torjuntaa voidaan tarkentaa ja vähentää torjunta-ainekäyttöä lajikevalinnalla. Tarpeenmukaisen rikkakasvintorjunnan tehtävänä on pitää maa puhtaana rikkakasveista niin pitkään, kunnes perunakasvusto on tarpeeksi peittävää.
Myöhään itävistä, perunan peittoon jäävistä pienistä rikkakasveista sen sijaan ei ole haittaa sadon muodostukselle. Torjunnan taloudellinen kynnys onkin mietittävä tapauskohtaisesti. Istutettaessa myöhään lämpimään maahan taimettuminen on nopeaa, ja mekaaninen rikkakasvintorjunta on kilpailukykyinen vaihtoehto kemialliselle torjunnalle.
Mekaanisen rikkakasvintorjunnan suurimpana vaikeutena on penkin päällyksen käsittely siten, että rikkakasvit saadaan hävitettyä perunakasvuston kärsimättä.
Kasvitautiriskin pienentäminen alkaa tartuntalähteiden kartoittamisesta ja niiden poistosta. Esimerkiksi lajittelujätteiden ”kaatopaikat” sekä omat ja vieraat ruiskuttamattomat palstaviljelmät saattavat levittää ruttoitiöitä. Riskien kartoittaminen kannattaa. Liikkeelle voi lähteä vaikka edellisen kesän tautitilanteesta.
Lajikkeiden rutonkestävyys muuttuu samalla, kun ruttokannat kaiken aikaa muuttuvat. Siksi tilannetta on jatkuvasti seurattava. Lajikkeen rutonkestä- vyys on huomioitava myös rutontorjunnan tarvetta harkittaessa. Penkin muotoilu mahdollisimman suureksi estää mukularuttosaastuntaa. Muodostuva sato saadaan niin syvälle, että se on paremmin turvassa ruttosaastunnalta.
Kun typpilannoitusta vähennetään, pienennetään myös ruttoriskiä. Mitä rehevämpi on kasvusto, sitä alttiimpi se on ruttotartunnalle. Myös kasvuston ilmavoittaminen esimerkiksi riviväliä suurentamalla pienentää tartuntavaaraa.
Ennusteisiin perustuvassa rutontorjunnassa tavoitteena on kohdentaa ruiskutukset niin, että kasvustossa on riittävä suoja aina, kun sääolot suosivat ruton leviämistä ja tartuntaa. Torjunnan aloitusajankohtaa ei nykyisin pysty arvioimaan pelkästään sään tai kasvuston kehityksen perusteella. Aloitusajankohdan määräävät perunalohkolla ja sen lähiympäristössä olevat ruton tartuntalähteet ja taudin kehittyminen niissä. Kesän ruttotilanteesta tiedotetaan Luken Kasper palvelussa, mutta tiedotteet eivät anna oikeaa kuvaa paikallisista lohkokohtaisista eroista. Kun ruttoruiskutukset on aloitettu, ruiskutusten uusintatarve voidaan arvioida paikallisten sääolojen perusteella.
Yksinkertainen ja takuuvarma ennustemalli:Jos perunapellossa kävellessä heinäkuun puolivälin jälkeen housunlahkeet kastuvat kahtena peräkkäisenä aamuna vielä klo 9 jälkeen ja edellisestä ruiskutuksesta on 10 vuorokautta – ei muuta kuin ruiskuttamaan. Perunalle on käytettävissä hyvä valikoima kasvinsuojeluaineita. Aineita valittaessa pitää ottaa huomioon erilaiset valmisteiden käytön rajoitukset. Ruiskutuksissa pitää myös huomioida käytettävän aineen varoaika. |