Yleistä: Tavoitteena olisi saada esimerkiksi Apetitille viljeltynä noin kilonpainoista vihreäniskaista Globus-lanttua ja tuorelantuksi puolikiloista, joita olisi helppo pakata 1-3 kilon pusseihin Joulusesonkiin. Globuksen kasvuaika on noin 110-130 vrk. Keväällä ei tarvitse suoranaisesti kiirehtiä pellolle.
Puna-violettia pyöreähköä ruotsalaista Magres-lajiketta viljellään melko runsaasti ja sen möhöjuurenkestosta on viitteitä. – Magresin malto on keltainen ja maukas ja naatit kestäviä tauteja vastaan. Muita lajikkeita ovat MTT:n (Luken edeltäjän) Simon lisäksi vanha lajike ”Östgöta II”, ’Gry’, ’Emily” ja vaaleamaltoinen ’Wilhelmsburger’. Östgöta II laskettiin markkinoille Ruotsissa jo v.1936 Weibullin toimesta. Se oli keltamaltoinen lajike, joka tallennettiin geenipankin kokoelmiin, mutta tiettävästi sitä ei enää lisäysviljellä. Gry on aikainen ja vaaleamaltoinen norjalainen lajike ja ”Emily” isolehtinen englantilainen. Lajike ”Wilhelmsburger” on sileäpintainen ja alaspäin levenevä, vihreäniskainen roteva lajike. Siemenliikkeiden tarjonnassa sitä on runsaasti.
Geenipankki säilyttää
Vanhoja lajikenimiä, joita allekirjoittanutkin muistaa kotonaan viljellyn ovat olleet ”Petrovski” ja ”Kultapallo”, siementen nykyisestä saannista en ole varma. Jälkimmäisen varastokestävyys oli poikkeuksellisen hyvä.
Makeamaltoisesta Simo-lantusta sen verran vielä, että sitä tutkittiin MTT:n aikana lajikekokeissakin. Tosin viralliset avomaan vihannesten lajikekokeet lopetettiin jo v.1991. Simoa viljeltiin Lahden seudulla 1800-luvun lopulla ja sen jälkeen Polvijärvelle syntyi viljelykeskittymä. Lantun siementen talteenotosta ja lajikkeen pelastamisesta voidaan kiittää jo aikaa edesmennyttä Simo Pajarista, jonka mukaan lanttulajike nimettiin Raili Pessalan ollessa MTT:n vihannestutkijana Piikkiössä. Siementä on jonkin verran tallessa Lukessa ja sitä voidaan tarvittaessa ottaa uudelleenlisäykseen.
Lanttua ja muitakin juureksia saa nykyään myös valmiina survoksena Jouluksi. Kuriositeettina mainittakoon, että pieniä tapaturmia sattuu usein silloin, kun lanttuja pyritään kuorimaan ja tekemään soseiksi ja käytössä ei ole sopivia veitsiä ja tukia mihin lantut saadaan kiinni ilman veitsen lipsahtamisen vaaraa.
