Yleistä: Tavoitteena olisi saada esimerkiksi Apetitille viljeltynä noin kilonpainoista  vihreäniskaista  Globus-lanttua ja tuorelantuksi puolikiloista, joita olisi helppo pakata 1-3 kilon pusseihin Joulusesonkiin.  Globuksen kasvuaika on noin 110-130 vrk. Keväällä ei tarvitse suoranaisesti kiirehtiä pellolle.

Puna-violettia pyöreähköä ruotsalaista Magres-lajiketta viljellään melko runsaasti ja sen möhöjuurenkestosta on viitteitä.  – Magresin malto on keltainen ja maukas ja naatit kestäviä tauteja vastaan. Muita lajikkeita ovat MTT:n (Luken edeltäjän) Simon lisäksi  vanha lajike ”Östgöta II”, ’Gry’, ’Emily” ja vaaleamaltoinen ’Wilhelmsburger’. Östgöta II laskettiin markkinoille Ruotsissa  jo v.1936 Weibullin toimesta. Se oli keltamaltoinen lajike, joka tallennettiin geenipankin kokoelmiin, mutta tiettävästi sitä ei enää lisäysviljellä. Gry on aikainen ja vaaleamaltoinen norjalainen lajike ja  ”Emily” isolehtinen englantilainen.  Lajike ”Wilhelmsburger”  on sileäpintainen ja alaspäin levenevä, vihreäniskainen  roteva lajike. Siemenliikkeiden tarjonnassa sitä on runsaasti.

Geenipankki säilyttää

Vanhoja lajikenimiä, joita allekirjoittanutkin muistaa kotonaan viljellyn ovat olleet ”Petrovski” ja ”Kultapallo”, siementen nykyisestä saannista en ole varma. Jälkimmäisen varastokestävyys oli poikkeuksellisen hyvä.

Makeamaltoisesta Simo-lantusta sen verran vielä, että sitä tutkittiin MTT:n aikana lajikekokeissakin. Tosin viralliset avomaan vihannesten lajikekokeet lopetettiin jo v.1991. Simoa viljeltiin Lahden seudulla 1800-luvun lopulla ja sen jälkeen Polvijärvelle syntyi viljelykeskittymä. Lantun siementen talteenotosta ja lajikkeen pelastamisesta voidaan kiittää jo aikaa edesmennyttä Simo Pajarista, jonka mukaan lanttulajike  nimettiin Raili Pessalan ollessa MTT:n vihannestutkijana Piikkiössä. Siementä on jonkin verran tallessa Lukessa ja sitä voidaan tarvittaessa ottaa uudelleenlisäykseen.

Lanttua ja muitakin juureksia saa nykyään myös valmiina survoksena Jouluksi. Kuriositeettina  mainittakoon, että pieniä tapaturmia sattuu usein silloin, kun lanttuja pyritään kuorimaan ja tekemään soseiksi ja käytössä ei ole sopivia veitsiä ja tukia mihin lantut saadaan kiinni ilman veitsen lipsahtamisen vaaraa.

Globus ja Magres

 

 

Globus on pyöreähkö, vihreäniskainen ja keltamaltoinen lanttulajike, joka on hyvin satoisa.  Suomen viljellyin lanttu, joka sopii teollisuudelle ja kuorintaan. Ruskotautialttius on lajikkeen heikkous.

 

Magres on kuorenväriltään  lilanvärinen, osittain möhöjuuren- ja härmänkestävä Bangholm-tyyppinen lajike. Malto on kauniin keltainen. Lajike on erittäin kestävä ruskotautia vastaan, mutta sen säilyvyys  taas on heikko.

 

Mustialan lantusta  parannettu lajike ’Bangholm’.

”Jo varhain 1800-luvulla Mustialan puutarhassa ryhdyttiin lantun, tunipsin ja eräiden keittiökasvien siemenviljelykseen myyntiä silmälläpitäen. Erikoisesti ansaitsee huomion Mustialan lantun siemenviljelys. Tätä punakuorista laatua on Mustialassa viljelty vuodesta 1874 ja se levinyt melko yleiseen käyttöön maassamme. 1892 Mustialan puutarha sai Helsingin näyttelyssä ensimmäisen palkinnon lantun siemenistä (Tuorlahti, 1943, 267-268).

Ösersundomin turnipsviljelys aloitettiin Östersundomin kartanossa 1871 ja on luultavasti pian sen jälkeen joutunut sieltä suoraan Mustialaan. Kaalin siementä viljeltiin hirsistä tehdyssä kylmässä lavassa. Siitä lakattiin vuonna 1920 vaiheilla. Myös Turnipsin siemenviljely lopetettiin 1920- luvun puolivälin paikkeilla. Sekä kaalin että turnipsin siemenviljelyksestä luopuminen tapahtui risteytymisvaaran vuoksi lantun kanssa.

”Mustialan puutarhurin Klas Steningin kertoman mukaan: Oluttehtailija Sinebrychoff oli tuonut Edinburgista Skotlannista punakuorisen lantun siemeniä ja alkoi niitä viljellä puutarhassaan. Vuonna 1870 vaiheilla punakuorinen lanttu oli Helsingin torilla ennenäkemätön ilmestys ja herätti suurta huomiota. Se oli ruokalanttuna yliveto ja valtasi pian monopoliaseman. Jossakin näyttelyssä Helsinissä, nähtävästi 1870-luvun alussa, Sinebrychoffin puutarhan osastolla oli näytteillä mm. näitä lanttuja. Niiden kauneutta oli tehostettu sivelemällä maaliöljyä, mikä teki pinnan kiiltäväksi. Näitä kiiltävänpunaisia lanttuja ihaili m.m. Forssan yhtiön puutarhuri Anders Fredrik Rydberg, joka olisi välttämättä halunnut ostaa niiden siementä. Seuraavana vuonna Rydbergillä oli tämän kannan siementä. Hän ei kumminkaan välittänyt sen jatkuvasta siemenviljelyksestä vaan luovutti kannan Mustialan puutarhuri Johanssonille. Näin siitä tuli Mustialan lanttu.”

Yllä Globus alla Magres. Kuvat: Marja Aaltonen, Luke