Lanttu (Brassica napus tai Brassica napus ssp. rapifera)
Lanttu on Euroopassa nuorempi tulokas kuin nauris, mutta on silti arvioitu, että se olisi ollut yksi kolmesta pääjuureksesta, joita roomalaiset käyttivät. Täysin varmoja voidaan olla vasta 1500-luvun kasvikirjojen kuvista, että ne esittävät lanttua. Lanttu on syntynyt kaalin ja nauriin risteytymästä, mutta ei olla varmuutta siitä, onko siitä suoraan syntynyt lantun kasviopillinen esiaste, josta lantun lisäksi on kehittynyt rapsi, vai onko ensin syntynyt rapsin esiaste.
Makutottumukset ovat muuttuneet, mutta miten on käymässä ja on jo käynyt lantun kulutuksen kanssa? – Viljelyllä on pitkä historia Pohjois-Euroopassa nauriin viljelyn jälkeen sitä sadokkaampana kasvina. Molemmat ovat olleet pitkän talvikauden aikana hyviä C-vitamiinin lähteitä ja myös eläimille maittavaa sokeripitoista rehua.
Hätävaraksi lanttua
Rooman valtakunnasta lienee lantunviljelykin aikanaan alkanut. Ruotsalainen ja saksalainen nimi kålrot ja kohlrube viittaa lantun kaalimaiseen makuun.
Viljelyhistoria tunnetaan Pohjois-Saksassa 1620-luvulle asti ja 1900-luvulle siirryttäessä viljely levisi Pohjoismaihin, jossa lanttua käytettiin sekä ihmis- että eläinravinnoksi. Nauriin merkitys oli kaskisuomalaisille vuosisatoja lanttua tärkeämpi, sillä se tuli meille viljelyyn vasta kaskiviljelyn jälkeen. Lanttua syömällä on selvitty kuitenkin pohjoisessa Manner-Euroopassa usean nälänhädän yli.
Lanttua viljellään Euroopan unionin alueella eniten Pohjoismaiden lisäksi Saksassa, Englannissa (Skotlannissa) sekä uudella mantereella varsinkin Kanadassa. Geenipankkityön toiminnan tuloksena on otettu käyttöön mm. vanhoja paikallisia lanttukantoja Norjassa. Suomessa `Simo`-lanttu on ensimmäinen esimerkki tällaisesta.
Skotlannissa lanttua myös talviviljellään niin, että tehtaille ja käyttöön lanttua nostetaan suoraan pelloilta sitä mukaa, kun tarvetta sadonkäsittelyyn on. Tarvittaessa kasvusto naatteineen peitetään oljilla ja turvepehkulla, niin että lantut eivät jäädy. Ilmastonmuutos on kuitenkin lisännyt talviviljelyn mahdollisuuksia myös pohjoisessa Euroopassa ja Brittein saarilla.
Vaikea kasvi viljeltäväksi
Lanttu on vaikeimpia avomaan vihanneskasveja viljeltäväksi tuholaisten suhteen (vrt. paprika kasvihuonetuotannossa). Lantun viljelypinta-ala on pysynyt alle 500 ha, hyvinkin samoissa lukemissa jo vuosia.
Viljelykiertojen noudattaminen on ehdottoman tärkeää ja pahin vitsaus ovat kaalikärpäsen toukat. Vähintään 6 vuoden viljelykierto vaaditaan ja mikäli möhöjuurta alkaa esiintyä runsaammin, on viisasta jättää lanttu kokonaan viljelystä pois noin 20 vuodeksi.
Lanttu on kasviopillisesti pääosin varsi-alkeisvarsimukula. Tästä johtuen on mukulan yläosa joko vihertävä tai violetinpunainen lajikkeesta riippuen. Se on kehittynyt kasviorganologisesti turvonneesta lantun varren alaosasta, joka osaltaan muodostaa mukulaa. Vaaleampaan mukulaosan alaosaan kasvavat sitten juuret. Juurimukula on tavallisesti noin ehkä neljäsosa lantun tilavuudesta (Kuva 1).
Pitkät viljelykierrot
Lajikkeet on ryhmitelty kelta- ja valkomaltoisiin. Paksuhko kuori on lajikkeen mukaisesti kellertävä, ruskeanpunertava, vihreä tai violetti. Keltamaltoisia lajikkeita käytetään enimmäkseen ihmisravinnoksi, valkomaltoiset ovat tyypillisesti rehulanttuja. Juurenniskan vihreä väri on alkeisvarren väriä, joka sisältää myös klorofylliä.
Ristikukkaisena kasvina lantun viljelyn ongelmat ovat samoja, joita on sen lähisukulaisilla: nauriilla, rypsillä ja rapsilla sekä kaikilla kaalikasveilla (ks. pptkuva 3).
Kaalikärpästorjunnassa onnistuminen on kyllä tärkein asia, kaalikoista ei ollut juurikaan ongelmia kesällä 2022 eikä sitä voida pitää lantun ykköstuholaisena. Tuholaistorjunnassa torjutaan käytännössä samoilla ruiskutuskerroilla useampia hyönteislajeja.
Apetit Oy:n sopimustuotannossa on verkkoja ollut kokeissa useamman vuoden ajan ja todennäköisesti niitä tulee olemaan vielä enemmän sopimusviljelmillä tulevaisuudessa. Sen sijaan kotimaisten tuottajaorganisaatioiden kautta hyönteisverkkojen käyttö on yleistynyt nopeammin, sillä verkkohankinnoille saa noin 30% tuen (CIRULE G. ja PERTTU, M. 2022). Verkkojen käyttö mahdollistaa myös peittaamattoman siemenen käytön.
Kuva 1. Juuresten kasvu suhteessa siihen, kuinka suuri osa on kehittynyt kasviorganologisesti eri taustasta. Yhtenäinen viiva kuvaa maanpintaa. Vas. 1.porkkana on juurimukula, 2. retiisi, punajuuri on alkeisvarsimukula, 3. kyssäkaali on varsimukula, 4. retikka on alkeisvarsi-juurimukula ja 5. lanttu varsi-alkeisvarsi-juurimukula, hiukan lajikkeesta riippuen (kaavio AALTONEN, M.2022, VOIPIO, I. kirjan pohjalta)
