Rikkakasvihavainnot kannattaa tehdä lohkolta jo hernettä edeltäviltä kasveilta, jotta torjunta-aineen ja -menetelmän valinta olisi oikea rikkakasvilajistoon nähden. Herneen kylvö pahasti rikkaruohottuneelle lohkolle ei ole järkevää. Rikkakasvit, varsinkin ohdake, valvatti ja juolavehnä, on torjuttava lohkolta tehokkaasti jo ennen hernevuotta viljelykierron aikaisemmissa vaiheissa. Kasvinsuojelu on tehtävä aina todetun tarpeen mukaan eli torjuntaa ei tehdä vain varmuuden vuoksi. Tämä tarkoittaa sitä, että on tapauskohtaisesti arvioitava, hyödyttääkö torjunta enemmän kuin siitä luopuminen.
Torjunta-aika ja olosuhteet
Siemenrikkakasvit on torjuttava mahdollisimman pieninä ennen kuin ne varjostavat viljelykasvia. Pienet rikkakasvit ovat myös helpommin torjuttavissa kuin isot. Parhaat ruiskutusolot ovat yleensä varhain aamulla tai myöhään illalla, jolloin ilma on kosteimmillaan. Valo edistää tehoaineen vaikutusta rikkakasvissa, joten torjunta-aineiden tehon kannalta ruiskutus kannattaa tehdä aamuvarhaisella. Kasvustoissa mahdollisesti olevaa yökastetta ei tarvitse pelätä. Parhaan tuloksen saa lämpimällä ja kostealla säällä, lämpötilan ollessa 15–20 astetta ja maan kostea.
Torjunta-aine tulee valita pellon rikkakasvilajiston ja maalajin mukaan. Humuspitoisilla mailla tulisi rikkakasvit torjua pääasiassa lehtien kautta vaikuttavilla aineilla. Maan multavuus heikentää maan kautta vaikuttavien valmisteiden tehoa, samoin maan kuivuus ja kokkareisuus.
Lue valmisteen käyttöohjeet pakkauksesta ennen ruiskutusta. Käyttöohjeiden alimpia annoksia voidaan suositella silloin, kun käytettävä herbisidi tehoaa hyvin lähes kaikkiin pellolla esiintyviin rikkakasveihin ja
- rikkakasvit ovat ruiskutushetkellä pieniä sekä sää on ruiskutushetkellä lämmin ja kostea
- maan pinta on ruiskutushetkellä kostea ja maalaji niukkahumuksinen
- ruisku on hyvässä kunnossa
Suurinta annosmäärää tarvitaan rikkakasvien taimien ollessa isoja. Kuivuus ja helle tekevät rikkakasveista kestäviä, jolloin torjunta myös vaatii isompaa annosta.
Ruiskun kunnosta ja ruiskuttajan huolellisuudesta riippuu, miten hyvin ruiskutettava aine saadaan oikeaan paikkaan. Ruiskun kunto tulee testata ja rikkonaiset osat vaihtaa ennen käyttökauden alkua ja välittömästi niiden mennessä epäkuntoon.
Puomin pitäminen alhaalla (40 cm) ja matala suutinpaine tai ilmakulkeumaa vähentävien suutinten käyttö pienentävät torjunta-aineen kulkeutumisriskiä. Lehtivaikutteinen torjunta-aine kannattaa ruiskuttaa alhaisella paineella (2 bar tai suutintyypin ohjeenmukaisella paineella), pienillä suuttimilla ja pienellä vesimäärällä (150–250 l/ha). Maavaikutteinen herbisidi sen sijaan ruiskutetaan suurilla suuttimilla, matalalla paineella ja suuremmalla vesimäärällä (300l/ha).
Torjunta-aineiden käyttöä koskevat ympäristörajoitukset tulee aina tarkistaa valmisteen käyttöohjeesta. Vesistösuojaetäisyydet vaihtelevat käyttökohteen, valmisteen ja kasvinsuojeluruiskussa käytetyn suutintyypin mukaan http://www.tukes.fi/vesistorajoitus/.
Ongelmalliset rikkakasvit
Hukkakaura
Laki velvoittaa hukkakauran torjuntaan. Hukkakauraa ei saa päästää siementämään. Hukkakauralain mukaisesti röyhylliset yksilöt on kitkettävä ja hävitettävä. Hukkakaura kitketään juurineen muovisäkkiin, viedään pois pellolta ja poltetaan. Kitkentä tehdään heti hukkakauran tultua röyhylle, jottei siemeniä ehdi varista peltoon. Hukkakauran kemiallinen torjunta ei ole mahdollista tuorehernekasvustosta hukkakauran torjuntaan käytettävien herbisidien pitkän varoajan takia. Kuivaherneellä hukkakauran torjuntaan on mahdollista käyttää ns. graminisideja eli rikkaheinien torjunta-aineita (kvitsalofoppi-P-etyyli, propavitsafoppi, sykloksidiimi, tepraloksidiimi ja kletodiimi).
Ohdake, valvatti ja sauniot
Herneen rikkakasviaineilla ei saada torjuntatehoja ohdakkeeseen ja valvattiin. Vahvan juuristonsa avulla ne jatkavat kasvuaan, vaikka torjuntaruiskutuksella niitä olisi vähän saatu vioitettua. Molemmat rikat pitäisikin torjua viljelykierron muissa vaiheissa.
Mustakoiso ja kehtokoiso
Mustakoiso ja kehtokoiso ovat tulokaslajeja, joita esiintyy Ahvenanmaalla ja satunnaisesti mantereella. Molemmat lajit ovat myrkyllisiä. Erityisen ongelmallisia ne ovat herneenviljelyssä, koska niiden 5–10 mm halkaisijaltaan olevat myrkylliset marjat voivat sekoittua satoon.
Mustakoiso ja kehtokoiso ovat yleistyneet erityisesti sen vuoksi, että siihen hyvin tehonnut Afalon-neste ei ole enää käytössä.
Mustakoiso on erityistarkkailtava myrkyllinen rikkakasvi. Kuva: Ulla Heinonen, Luke
Hulluruoho
Hulluruoho on myös myrkyllinen tulokaslaji, johon on syytä kiinnittää huomiota. Hulluruoho kasvaa Suomessa harvinaisena lähinnä joutomailla, lastauspaikoilla ja villiintyneissä puutarhoissa. Hulluruoho on yksivuotinen, 20–120 cm korkea, myrkyllinen ja pahanhajuinen koisokasveihin kuuluva rikkakasvi.
Hulluruohon siemenkota on piikkinen ja sisällä on mustia siemeniä. Kuva: Terho Hyvönene, Luke
Glyfosaattia juolavehnän oraille vain ennen herneen kylvöä
Glyfosaattivalmisteita on luvallista käyttää suorakylvettyjen ja myöhään kylvettävien hernepeltojen rikkakasvintorjuntaan hyvissä ajoin ennen herneen kylvöä.
Ruiskutuksen jälkeen aineen pitää antaa vaikuttaa 5–7 vrk, ennen kuin hernemaan suorakylvöön tai kylvömuokkaukseen voi ryhtyä. Kevätruiskutuksen teho jää syysruiskutuksen tehoa heikommaksi, vaikka se lamauttaakin juolavehnän kevätkasvun.
Rikkakasvien torjunta-aineet
Ks. Tukesin sivut KemiDigi-sivusto.