Herne viihtyy ilmavassa maassa. Toisaalta hyvä veden ja ravinteiden pidätyskyky on tarpeen. Pellon kuivumista voi hidastaa pintaäestyksellä, jolloin pellon pinnalle saadaan ohut, haihtumista estävä murukerros.
Parhaiksi hernemaiksi ovat yleensä osoittautuneet multavat hietasavet ja saviset hietamaat. Hyvin multavia maita on syytä välttää lakoriskin vuoksi. Kasvuoloiltaan tasainen salaojitettu pelto tuottaa varmimmin tasalaatuisen sadon.
Herne sijoitetaan viljelykiertoon siten, että hernettä tai muuta palkokasvia viljellään samalla lohkolla korkeintaan joka viides tai joka kuudes vuosi. Tällainen rajoitus on välttämätön hernettä vioittavien kasvitautien torjunnan vuoksi (ks. tarkemmin kappale Ennaltaehkäisevä kasvinsuojelu/kasvinvuorottelu).
Useimmat kasvit soveltuvat herneelle esikasveiksi.
Sopimattomiksi ovat osoittautuneet:
Sama esikasvi koko lohkolla helpottaa lannoituksen suunnittelua ja varmistaa tasaiset kasvuedellytykset herneelle.
Herneen välikasveja viljeltäessä on syytä torjua rikkakasvit mahdollisimman hyvin. Monivuotiset rikkakasvit juolavehnä, valvatti ja ohdake tulee hävittää jo esikasvin viljelyn aikana. Sokerijuurikkaan jälkeen olisi hyvä viljellä lohkolla viljaa ennen hernettä. Vilja kannattaa silloin ruiskuttaa sellaisella rikkakasvintorjunta-aineella, jolla on hyvä teho kestorikkakasveihin kuten ohdakkeeseen ja valvattiin.
Rikkakasvit taimettuvat samaan aikaan herneen kanssa. Kuva: Heikki Jalli, Luke