KASVINSUOJELU

Ei-kemialliset menetelmät

Vaikka IPM-viljelyyn kuuluu myös kemiallinen torjunta, tulisi ensisijaisesti suosia ennakoivia ja ei-kemiallisia kasvintuhoojien torjuntamenetelmiä. Peltomittakaavaan sopivia ei-kemiallisia (biologisia, mekaanisia ja fysikaalisia) torjuntamenetelmiä ei kuitenkaan juuri ole tarjolla. Mekaanisista menetelmistä haraus ja rikkakasviäestys ovat mahdollisia myös herneen viljelyssä, mutta niiden käytöstä on vähän kokemusta ja tarkkoja ohjeita.

Biologisia torjuntamenetelmiä on hankalaa hyödyntää avomaalla, mutta on olemassa ainakin yksi biologinen peittausaine herneen kasvitauteja vastaan (Cedress), joka on käytössä Ruotsissa. Fysikaalisista menetelmistä rikkakasvien liekittäminen sopii rivikasveille, mutta ei herneelle. Avomaaolosuhteissa fysikaaliset menetelmät ovat toistaiseksi muutenkin olleet kalliita ja osin teknologialtaan puutteellisia. Koska herneen viljelyyn sopivia ei-kemiallisia torjuntamenetelmiä on niukasti tarjolla, pääpaino onkin kasvintuhoojakantojen kasvua hillitsevissä ennaltaehkäisevissä toimissa, joista tärkein on viljelykierto.

Juolavehnän mekaaninen torjuminen ennen myöhäistä herneen kylvöä onnistuu pikakesannoimalla. Kuva: Heikki Jalli, Luke

Ennaltaehkäisevä kasvinsuojelu

Kasvinvuorottelu

Lohkokohtaisella kasvinvuorottelulla vähennetään maalevintäisiä kasvitauteja ja tuhoeläinten esiintymistä sekä rikkakasvilajiston yksipuolistumista. Herneen viljelykierrossa on huomioitava myös palkokasveja sisältävät seoskasvustot ja kerääjäkasvit. Hernelohkoilta kestorikkakasvit hävitetään pääsääntöisesti ennen herneen viljelyä. Tehokkaalla kasvinvuorottelulla varmistetaan, etteivät kestorikkakasvit pääse lisääntymään viljelykierron missään vaiheessa ongelmaksi asti.

Viljelykierron viljavuosina rikkakasvien torjunta on tehokasta. Pienannosvalmisteiden ja fenoksihappojen seoksilla on laaja ja hyvä rikkakasviteho. Herbisidikäsittelyä suunniteltaessa täytyy muistaa pienannosherbisidejä kestävien pihatähtimöjen syntymisen mahdollisuus. Herneen herbisidit tehoavat pihatähtimöön eri tavalla kuin pienannosherbisidit.

Alueellinen viljelykierto

Tuhoeläinten hallinnassa lohkokohtainen viljelykierto ei useinkaan riitä, koska tuhoeläimet ovat liikkuvia ja pystyvät siirtymään pidempiä matkoja. Etenkin hernekääriäisriskin pienentämiseksi uusi hernelohko pitäisi sijoittaa mahdollisimman kauaksi edellisvuoden hernelohkoista, varsinkin jos alueella on ollut luomu- tai rehuhernelohkoja. Myös pahkahomeen tehokas torjunta edellyttää alueellista viljelykiertoa.

Viljelykasvin kilpailukyvyn edistäminen

Tasainen kylvö, hyvät itämisolot ja herneen nopea kasvuun lähtö vähentävät rikkakasvien kasvumahdollisuuksia. Kuivissa oloissa viljelykasvin kasvuun lähtö olisi varmistettava varovaisella kastelulla.

Hajalevityksen sijasta suositellaan sijoituslannoitusta, sillä se vähentää rikkakasvien saatavilla olevia ravinteita ja vahvistaa viljelykasvien kilpailukykyä rikkakasveihin nähden.

Herneen kasvitautien säilyminen ja isäntäkasvit
Avaa pdf-taulukko tästä »