Menu

Herneellä on useita maassa säilyviä kasvitauteja, kuten lakaste ja lehtihome, joiden takia hernettä ei voi viljellä pitkäjänteisesti ilman hyvää viljelykiertoa. Monet herneen kasvitaudeista leviävät lisäksi kylvösiemenessä. Siemenessä leviävät kasvitaudit voitaisiin torjua siemenen peittauskäsittelyllä, mutta Suomessa tähän tarkoitukseen ei ole tällä hetkellä rekisteröity yhtään valmistetta. Hernelajikkeiden välillä on kestävyyseroja lehtihometta ja lehtilaikkutauteja vastaan. Viljelykierto on kuitenkin tehokkain tapa vähentää kasvitautiriskejä.

Tuoreherneellä kasvitaudit eivät normaalisti ole suuri ongelma lyhyen kasvuajan ansiosta. Herneenlakaste ja lehtihome tartuttavat hernettä jo taimivaiheessa, joten periaatteessa ne ehtivät vaurioittaa myös tuorehernettä. Pahkahometta esiintyy joskus sadekesinä.

Herneenlehtihome aiheuttaa herneen lehtiin ja palkoihin ruskehtavia kuoliolaikkuja. Kuva: Asko Hannukkala, Luke

Maasta leviävät, viljelykierrolla torjuttavat taudit

Herneenlakaste on munasienen (Aphanomyces eutheices) aiheuttama herneen juuristotauti. Taudinaiheuttaja tuhoaa aluksi herneen juuria ja tyviosia, jonka seurauksena kasvit kellastuvat ja kuihtuvat. Tauti ilmenee pellolla vaihtelevan kokoisina pesäkkeinä. Tauti on tuhoisin, kun maa on märkää ja lämpötila selvästi yli 20 °C. Taudinaiheuttajan munaitiöt säilyvät tartutuskykyisinä maassa jopa yli kuusi vuotta. Peltolohkolla tauti leviää nopeasti muokkaustöiden yhteydessä. Tauti siirtyy lohkolta toiselle työkoneisiin, työvälineisiin ja jalkineisiin tarttuneen mullan mukana. Tästä syystä yhteisiä työkoneita käytettäessä on huolehdittava koneiden puhtaudesta, ettei tauti pääse leviämään tilalta toiselle. Herneelle suositeltu viiden vuoden viljelyväli estää normaalisti taudin lisääntymisen tuhokynnyksen ylittävälle tasolle. Mikäli tautia todetaan lohkolla, seuraavan herneen viljelyyn kannattaa pitää 6–10 vuoden väli. Herneenlakastetta ei voi torjua kemiallisin keinoin.

Herneenlehtihome (Peronospora viciae) ilmenee alkukesällä herneen lehdissä kellertävinä laikkuina, joiden alapinnalla kasvaa harmahtavaa tai sinipunertavaan vivahtavaa homekasvustoa. Se on lakasteen tapaan munasienen aiheuttama tauti. Tauti näkyy ensin alimmissa lehdissä ja etenee niistä ylöspäin. Vakavasti sairastuneet kasvit voivat kuihtua. Lehtihome leviää tehokkaimmin, kun ilmankosteus on yli 90 % ja lämpötila 4–8 °C. Taudinaiheuttajan munaitiöt voivat säilyä maassa tartutuskykyisinä yli 10 vuotta. Lehtihomeen munaitiöitä esiintyy yleisesti herneen siemenissä, mutta toistaiseksi ei ole näyttöä, että nämä levittäisivät tautia siemenessä.

Pahkahome (Sclerotinia sclerotiorum) ilmenee herneen varsissa aluksi vetistävinä laikkuina, joiden kohdalta varsi haurastuu ja katkeaa. Kostealla säällä laikuissa kasvaa paksua valkeaa hometta. Tiheissä kasvustoissa pahkahome voi esiintyä vaihtelevan kokoisina pesäkkeinä, joissa kasvit mätänevät kokonaan. Pahkahometta esiintyy sateisina kesinä. Pahkahomeen rihmastopahkat säilyvät maassa tartutuskykyisinä 3–5 vuotta. Tauti voi levitä ilmavirtausten mukana lähilohkoilta, ja miltei kaikki muut kasvit paitsi viljat ovat taudin isäntäkasveja, joten viljelykierto ei ole kovin tehokas keino torjua pahkahometta.

 

Maasta leviävät, viljelykierrolla torjuttavat taudit

Herneenlakaste on munasienen (Aphanomyces eutheices) aiheuttama herneen juuristotauti. Taudinaiheuttaja tuhoaa aluksi herneen juuria ja tyviosia, jonka seurauksena kasvit kellastuvat ja kuihtuvat. Tauti ilmenee pellolla vaihtelevan kokoisina pesäkkeinä. Tauti on tuhoisin, kun maa on märkää ja lämpötila selvästi yli 20 °C. Taudinaiheuttajan munaitiöt säilyvät tartutuskykyisinä maassa jopa yli kuusi vuotta. Peltolohkolla tauti leviää nopeasti muokkaustöiden yhteydessä. Tauti siirtyy lohkolta toiselle työkoneisiin, työvälineisiin ja jalkineisiin tarttuneen mullan mukana. Tästä syystä yhteisiä työkoneita käytettäessä on huolehdittava koneiden puhtaudesta, ettei tauti pääse leviämään tilalta toiselle. Herneelle suositeltu viiden vuoden viljelyväli estää normaalisti taudin lisääntymisen tuhokynnyksen ylittävälle tasolle. Mikäli tautia todetaan lohkolla, seuraavan herneen viljelyyn kannattaa pitää 6–10 vuoden väli. Herneenlakastetta ei voi torjua kemiallisin keinoin.

Herneenlehtihome (Peronospora viciae) ilmenee alkukesällä herneen lehdissä kellertävinä laikkuina, joiden alapinnalla kasvaa harmahtavaa tai sinipunertavaan vivahtavaa homekasvustoa. Se on lakasteen tapaan munasienen aiheuttama tauti. Tauti näkyy ensin alimmissa lehdissä ja etenee niistä ylöspäin. Vakavasti sairastuneet kasvit voivat kuihtua. Lehtihome leviää tehokkaimmin, kun ilmankosteus on yli 90 % ja lämpötila 4–8 °C. Taudinaiheuttajan munaitiöt voivat säilyä maassa tartutuskykyisinä yli 10 vuotta. Lehtihomeen munaitiöitä esiintyy yleisesti herneen siemenissä, mutta toistaiseksi ei ole näyttöä, että nämä levittäisivät tautia siemenessä.

Pahkahome (Sclerotinia sclerotiorum) ilmenee herneen varsissa aluksi vetistävinä laikkuina, joiden kohdalta varsi haurastuu ja katkeaa. Kostealla säällä laikuissa kasvaa paksua valkeaa hometta. Tiheissä kasvustoissa pahkahome voi esiintyä vaihtelevan kokoisina pesäkkeinä, joissa kasvit mätänevät kokonaan. Pahkahometta esiintyy sateisina kesinä. Pahkahomeen rihmastopahkat säilyvät maassa tartutuskykyisinä 3–5 vuotta. Tauti voi levitä ilmavirtausten mukana lähilohkoilta, ja miltei kaikki muut kasvit paitsi viljat ovat taudin isäntäkasveja, joten viljelykierto ei ole kovin tehokas keino torjua pahkahometta.

 

Herneenlakaste vioittaa herneen juuria ja sairastuneet kasvit lakastuvat ennenaikaisesti. Kuva: Asko Hannukkala, Luke

Herneenlehtihome aiheuttaa herneen lehtiin ja palkoihin ruskehtavia kuoliolaikkuja. Kuva: Asko Hannukkala, Luke

Kylvösiemenestä ja maasta leviävät taudit

Fusarium-sienet aiheuttavat hyvin yleisesti herneen tyvitauteja. Kasvien tyviosat ruskistuvat maanrajasta, mutta juuret vioittuvat vasta pitkälle edenneen taudin seurauksena. Fusarium-tyvitauteja esiintyy yleensä yksittäisissä kasveissa tai muutaman sairastuneen kasvin pesäkkeinä. Lohkotasolla tuhot ovat yleensä melko vähäisiä, vaikka yksittäiset kasvit saattavat kuihtua taudin takia. Fusarium-sienet iskevät herkimmin, jos alkukesä on kuiva ja lämmin. Taudinaiheuttajat säilyvät maassa ja satojätteissä tartutuskykyisinä muutamia vuosia, mutta ne ovat yleisiä myös kylvösiemenessä. Herneellä esiintyvät Fusarium-lajit ovat yleisiä myös viljojen tyvitautien aiheuttajina. Kauralla Fusarium-tyvitauteja esiintyy harvoin, joten tässä suhteessa kaura on muita viljalajeja parempi esikasvi herneelle.

Ascochyta pisi, Mycosphaerella pinodes ja Phoma pinodella aiheuttavat herneen tyvitauteja ja erilaisia laikkutauteja versoissa, lehdissä ja paloissa. Taudinaiheuttajat voivat esiintyä yksin tai erilaisina sekainfektiona ja tästä syystä oireetkin vaihtelevat suuresti. Tyvioireet ovat samankaltaisia kuin Fusarium-tyvitaudit. Lehtilaikut ovat aiheuttajasta riippuen vaaleanruskeita ja selvärajaisia tai tummanviolettiin vivahtavia ja kehällisiä. Paloissa laikut painuvat kuopalle. Niiden reunat voivat olla tummia, jopa lähes mustia. Sienet voivat aiheuttaa myös tummia pistemäisiä ja viirumaisia laikkuja palkoihin. Yhteistä näille sienille on, että ne säilyvät satojätteissä maassa enintään 2-3 vuotta ja leviävät yleisesti siemenessä. Herneelle suositeltu viljelykierto pitää hyvin kurissa tyvi- ja lehtilaikkutaudit.

Monet Fusarium-lajit aiheuttavat ruskeita kuoliolaikkuja herneen varsien tyville. Nämä taudit eivät yleensä tuhoa juuristoa, kuten lakaste. Kuva: Asko Hannukkala, Luke

Ilman kautta leviävät taudit

Harmaahome (Botrytis cinerea) saattaa vioittaa herneen palkoja märissä oloissa. Joskus harmaahome aiheuttaa myös kuoliolaikkuja lehdissä ja varsissa. Tauti ei normaalisti vaikuta satoon.

Herneenhärmä (Erysiphe pisi var. pisi) ilmenee herneen lehdissä ja joskus varsissa aluksi vaaleina puuterimaisina pesäkkeinä. Pesäkkeiden laajetessa lehdet peittyvät huopamaisella rihmasto- ja itiömassalla, joka vanhetessaan muuttuu ruskehtavaksi. Härmä ei normaalisti alenna herneen satoa.

Herneenruostetta (Uromyces fabae) esiintyy joskus lämpiminä kesinä runsaasti. Tummanruskeat kesäitiöpesäkkeet muodostuvat herneen lehtiin ja varsiin. Ruostetta ei pidetä Suomessa merkittävänä herneen satotappioiden aiheuttajana.

Herneelle on rekisteröity joukko valmisteita kasvustoruiskutuksiin. Tuoreherneen kasvitautien ruiskutuksiin ei normaalisti ole tarvetta.

Herneenruosteen kesäitiöpesäkkeitä herneen lehdissä. Kuva: Asko Hannukkala, Luke

« Edellinen sivu: Tuhoeläinten tarkkailu ja torjunta

Seuraava sivu: »