Punajuuren taudinaiheuttajien säilyminen maassa ja muut isäntäkasvit ja leviämistavat

Avaa pdf-taulukko tästä »

Taimipolte

Taimipolte on tauti, jota aiheuttavat pääasiassa maassa elävät munasienet, yleensä Pythium lajit, ja sienet, kuten Rhizoctonia solani. Ensimmäisiä oireita ovat alkeisvarren vetistyminen ja tummuminen, josta tauti etenee juuren yläosaan ja johtaa taimen kuolemaan. Molemmat taimipoltelajit voivat vioittaa kesällä myös kehittyviä juurikkaita.

Taimipoltteen voimakkuus vaihtelee vuosittain. Viileinä keväinä sitä esiintyy yleensä vähän, kun taas lämpiminä keväinä taimipolte on verrattain yleinen. Korkeat päivälämpötilat ja kostea maa edesauttavat taudin puhkeamista, ja niinpä sitä esiintyy eniten kevyillä ja hikevillä mailla. Maalevintäisiä taimipoltteita voi esiintyä etenkin monokulttuurissa.

Rupi

Punajuurella juuren pinnassa esiintyvät ruvet heikentävät punajuurikkaiden laatua voimakkaasti. Eniten rupea tavataan lämpimillä, kevyillä, helposti kuivuvilla ja voimakkaasti kalkituilla (pH > 6,5) mailla. Rupea punajuureen aiheuttava Streptomyces -sädebakteeri aiheuttaa juuren kuorikerroksen liikakasvua. Rupi on juurten pintaan kehittyvä syöpämäinen, usein hiukan koholla oleva laikku, joka voi olla verrattain suuri. Rupea aiheuttavaa sädebakteeria voidaan torjua jossain määrin alkukesällä sadetuksin punajuuren juuren paksuuskasvun alkaessa.

Kuva: Marja Aaltonen, Luke

Kuva: Marja Aaltonen, Luke

Lehtilaikkutaudit

Lehtilaikkutauteja esiintyy eniten sateisina kesinä, ja joinakin vuosina ne voivat muodostua vaikeaksi ongelmaksi. Punajuurikkaalla niistä on yleisin Ramularia beticola -sienen aiheuttama juurikkaanharmaarengaslaikku. Lisäksi Cercospora beticola (juurikkaanruskearengaslaikku) ja Phoma betae (juurikkaankehälaikku) aiheuttavat lehtivioituksia. Käytännössä eri tautien varma tunnistamien oireiden perusteella ei ole mahdollista, eikä edes tarpeen, koska kaikkiin pätevät samat torjuntakeinot. Juurikkaalla esiintyvät lehtilaikkujen aiheuttajat eivät vioita porkkanaa, palsternakkaa tai selleriä. Lehtilaikkutaudit aiheuttavat merkittäviä satotappioita puhjetessaan varhain heinäkuussa taimien ollessa vielä pienehköjä.

Lajikkeiden tautiherkkyydessä on merkittäviä eroja. Laikkutaudit alkavat yleensä ensin pellon kosteimmissa osissa. Laikkutautiset alueet punertuvat tai ruskettuvat nopeasti ja voimakkaasti. Seurauksena on kasvun merkittävä hidastuminen, mikä näkyy punajuurikkaiden koon pienenemisenä. Taudin torjunnasta Ureafosfaatti-ruiskutuksin on saatu hyviä kokemuksia, kun kasvustot ruiskutetaan riittävän usein. Atsoksistrobiinivalmisteita (Amistar, Maatilan strobi AM, Mirador 250 SC, Ortiva) sekä pyraklostrobiinin ja boskalidin seos (Signum) on rekisteröity punajuuren lehtilaikkutautien torjuntaan. Atsoksistrobiinivalmisteita suositellaan ruiskutettavaksi tautioireiden ilmaannuttua noin 21 vrk välein. Niiden varoaika punajuurikkaalla on 30 vrk. Signum-valmistetta suositellaan ruiskutettavaksi 14 vrk välein. Sen varoaika on 14 vrk, mutta valmistetta saa ruiskuttaa vain kaksi kertaa saman kesän aikana.

Ramularia-laikkua. Kuva: Marja Aaltonen, Luke

Eriaikaista siementen itämistä. Kuva: Marja Aaltonen, Luke

Sydänmätä

Sydänmätä on boorin puutostauti. Sitä voidaan verrata lantun ruskotautiin. Punajuurella boorinpuutos ilmenee yleisimmin osittain mukulaa ympyröivänä halkeilleena vyönä tai laikkuna. Sydänmätää esiintyy nykyään harvoin, sillä lannoitteet sisältävät yleensä booria. Boorilannoitus voidaan tarvittaessa antaa myös erillisenä käsittelynä. Tarvittaessa voidaan tehdä lehtilannoitus soluboorilla. Solubooria annetaan silloin 2 kg/ha ja 300 – 400 l/ha.

Sydänmätää. Kuva: Marja Aaltonen, Luke

Phoma -sienen aiheuttamaa kuivamätää varastoidussa punajuuressa. Kuva: Marja Aaltonen, Luke