Maalajivaatimukset

Punajuuri menestyy parhaiten hyvin vettä pidättävillä multavilla mailla. Parhaiten punajuurelle sopivia maalajeja ovatkin hietasavi, hieno hieta ja multamaat. Sopivat kosteusolosuhteet, hyvä maan rakenne ja tehokas ojitus varmistavat tasaisen taimettumisen ja hyvän kasvun niin kuivina kuin sateisinakin kasvukausina.

Punajuurenkin viljelyyn sopivaa hienojakoista multamaata. Kuva: Marja Aaltonen, Luke

Kalkitus

Punajuuri kasvaa parhaiten maassa, jossa ei ole liikaa happamuutta, sillä sen happamuuden sietokyky on heikko. Hyvin happamissa olosuhteissa juuristo jää lyhyeksi ja tupsumaiseksi. Happamuudesta kärsivässä taimistossa punajuuren taimien lehdet ovat usein selvästi punaisia tai punertavia.

Happamuutta punajuuri sietää paremmin eloperäisillä ja karkeilla kivennäismailla. Näillä mailla pellon pH-tason pitäisi olla vähintään 6,5. Savimailla pH-tavoite on syytä asettaa vähän korkeammalle.

Kalkitusainetta valittaessa huomioidaan myös maan Mg-luku. Jos maan Mg-luku on alle 100, on suositeltavaa käyttää kalkitusainetta, johon on lisätty Mg:a.

Punajuuren lannoitus

Lannoitustarpeen suunnittelun perustana tulee aina olla enintään 5 vuotta vanha viljavuustutkimus.

Typpi

Punajuuri ei tarvitse voimakasta typpilannoitusta. Liukoisen typen määrä mitataan keväällä ennen kevätlannoitusta ja kasvukaudella ennen lisälannoitusta.

Typpilannoitustaulukossa on esitetty viitteellisiä maan liukoisen typen pitoisuuksia kasvukaudella viikoittain. Lukujen avulla voit seurata typen riittävyyttä sadonmuodostuksen kannalta.
Lisälannoitus on ajankohtainen, kun määritelty liukoinen typpi on alle viitteellisen pitoisuuden ja lähestyy puskuritasoa.

Typen mittaustyövälineet löytyvät esimerkiksi Yaran typpilaukusta. Jos typpeä on runsaasti saatavilla, punajuuri kerää juureen nitraatteja, jotka saattavat olla haitallisia varsinkin pikkulapsille. Kokonaistypen käyttömääräksi suositellaankin korkeintaan 120 kg/ha.

Typen lannoitustarvetta laskettaessa huomioidaan maasta vapautuva typpi (maalaji ja multavuus), esikasvin typpilannoitusvaikutus ja esikasville mahdollisesti annetun karjanlannan vaikutus. Mavin ohjeiden mukaisesti EU:n ympäristösitoumuksen vähennetyn lannoituksen toimenpiteen valinneen vihannestilan punajuuren typen käytön enimmäismäärä on maan multavuudesta riippuen 105 kilogrammasta 125 kg/ha.

Lannoitteiden sijoitus

Kombi-menetelmä, jossa punajuuren kylvö ja lannoitteiden sijoitus tapahtuvat samalla ajokerralla, on käytettävissä olevista menetelmistä paras. Siinä lannoitteet sijoitetaan optimaalisesti kylvörivin viereen ja vähän kylvöriviä syvemmälle. Hikevillä mailla lannoiterivi kannattaa sijoittaa 1 – 2 senttiä suositeltua etäämmälle kylvörivistä ja vähän normaalia syvemmälle maan pinnasta. Näin siksi, että kapillaarisuudesta johtuva maanpintakerroksen suolaväkevyyden nousu kohottaa johtolukua, joka taas haittaa punajuuren itämistä ja taimettumista. Riski johtoluvun kohoamiselle on suuri, kun säätila kylvön jälkeen on lämmin ja kuiva. Koska punajuurella on taipumusta eriaikaiseen itämiseen, kannattaa asiaan kiinnittää huomiota.

Silloin kun kylvö ja muokkaus tehdään eri työvaiheissa, voidaan lannoitteet sijoittaa ennen kylvöä tapahtuvan muokkauksen yhteydessä runsaan 10 cm:n syvyyteen. Vähähumuksisilla hiedoilla kannattaa tavoitella 15 cm sijoitussyvyyttä. Tällöin vältytään korkealle kohoavan johtoluvun riskiltä.

Kalium ja fosfori

Kaliumia punajuuri tarvitsee runsaasti. Kevyillä mailla tarve on savimaita pienempi. Suurimman osan tarvitsemastaan kalista punajuuri saa maasta. Myös maahan mahdollisesti kynnetyt, esikasvina olleen juurikasvin naatit sisältävät runsaasti kalia. Myös fosforia punajuurella pitä olla kasvukauden aikana riittävästi käytettävissä. Kun maan pH on tavoitetasolla, tulee suurin osa punajuuren fosforitarpeesta tyydytettyä maan fosforireserveistä.

Punajuuren kalin ja fosforin lannoitustarve määritetään lannoitelaskelmalla, jonka lähtötiedot saadaan viljavuustutkimuksen analyysitiedoista. Laskelman perusteella valitaan sitten sopiva seoslannoite, jolla pääravinteiden tarve tulee täydennettyä.

Natrium

Sokerijuurikkaan tapaan osa punajuuren kalin tarpeesta voidaan korvata natriumilla.

Hivenravinteet

Hivenravinteista yleisesti avomaan vihanneksille tärkeimmät ovat boori ja mangaani. Boorin puutetta tavataan lähinnä huuhtoutumisherkillä mailla. Yleensä boorin tarve tulee hoidettua puutarhalannoitteita käytettäessä, jolloin harvemmin on tarvetta erilliselle lisälannoitukselle.

Mangaanin liukoisuus maassa heikkenee, kun maan pH nousee, joten puutosoireita saattaa ilmetä korkean pH arvon peltolohkoilla. Mangaanin puutteen tunnistaa punajuuren lehtisuonien välien vaalenemisesta, joka alkaa nuorimmista lehdistä.

Typen lisälannoitussuosituksia kasvukaudelle

Avaa pdf-taulukko tästä »