Peltolude

Peltolude on ruskehtavan vihreä, noin 4,7 – 5,7 mm pitkä hyönteinen. Peltolude on helposti sekoitettavissa muihin saman suvun lajeihin esimerkiksi ketoluteeseen (Lygus pratensis) tai nuoliluteeseen (Lygus wagneri). Peltoluteen peitinsiivet ovat tiheäkarvaiset, mikä erottaa sen nuoliluteesta, jonka siivet ovat kiiltävät. Selässä peitinsiipien välissä on luteille tyypillinen pikkukilpi, jonka kuviointi vaihtelevan mustavalkoinen ja muistuttaa usein W-kirjainta. Peltoluteen siivissä on pitkittäiskuvioiksi ryhmittyneitä ruskeita läiskiä. Cuneuksen, joka on kolmiomainen alue ennen peitinsiipien kärkien päällekkäin menevää kalvomaista osaa, ulkoreuna on kokonaan kapealti musta, kun taas nuoliluteella se on vain tyvestä ja kärjestä musta. Peltoluteet ovat nopealiikkeisiä ja lentävät häirittäessä helposti pois pellolta.

Peltolude saattaa ilmestyä porkkanamaille jo toukokuun lopulla. Lude vioittaa porkkanan pikkutaimia imemällä niiden kasvupisteitä. Imentävioituksen seurauksena kasvupiste kuolee ja sirkkataimi saattaa kuolla kokonaan. Taimen kasvu pysähtyy, ja jatkuu taimen kehittäessä useita kasvupisteitä, jolloin siitä tulee kasvultaan pensasmainen, moninaattinen. Tällainen taimi kasvaa kituen, eikä kehitä kunnon porkkanaa. Ludevaara on suurin toukokuun lopulla ja kesäkuun alkupuolella, varsinkin jos sää on lämmin.

Tarkkailuun on käytetty sinisiä liimapyydyksiä, joista luteen havainnointi on helppoa. Lohkon koosta riippuen sille sijoitetaan 3 – 5 pyydystä, yksi keskelle ja muut reunoille. Tarkastus tehdään päivittäin ja pyydykset vaihdetaan kerran viikossa. Tarkkailun ongelmana tuntuu olevan se, että siniset liimapyydykset eivät kuitenkaan riittävästi houkuttelisi luteita. Pyydystystehoa heikentää vielä se, että luteet pystyvät kävelemään pois ansoista, jos osuvat liimapyydyksiin jaloilleen. Asiantuntijoidenkin käsitykset sinisten liima-ansojen toimivuudesta vaihtelevat.

Torjunta: Torjuntaruiskutus pyretroidivalmisteilla on mahdollista, mutta harvoin tarpeellista. Viljelypaikan valinnassa kannattaa pyrkiä välttämään pieniä, metsien ympäröimiä peltoja, joissa luderiski on suurin.

Peltolude. Kuva: Tuomo Tuovinen, Luke

Porkkanakemppi

Aikuinen porkkanakemppi (Trioza apicalis) on noin 3 mm pitkä väriltään vihreä tai oranssinruskea hyönteinen, jolla on suuret läpikuultavat etusiivet. Suomessa esiintyy useita muita Trioza-suvun kemppejä, jotka voivat tulla liima-ansoihin samaan aikaan kuin porkkanakemppikin. Koiranputkikemppi on näistä hankalimmin erotettavissa porkkanakempistä. Se elää koiranputkella ja aloittaa tavallisesti munintansa jo toukokuun lopussa, joten on mahdollista, että varhaisimmat kemppihavainnot liima-ansoista ovat virheellisesti koiranputkikemppiä.

Porkkanakempin vioitus.

Porkkanakemppinaaras vasemmalla ja porkkanakärpänen liima-ansassa oikealla. Kuvat: Anne Nissinen, Luke

Porkkanakemppi ilmestyy porkkanakasvustoihin yleensä kesäkuun puolessa välissä, joskus lennon on havaittu alkavan Suomessa kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Se sykeröittää porkkanan nuorimpia lehtiä ja lehtiruoteja persiljamaisiksi. Kempin vioittaman taimen juuri jää pieneksi ja partaiseksi.

Porkkanakemppivioitukseen on havaittu liittyvän Candidatus Liberibacter-sukuun kuuluva, johtosolukoissa elävä bakteeri. Se havaittiin ensin Suomesta, mutta samaa bakteerin haplotyyppiä on myöhemmin löydetty myös Ruotsista, Norjasta ja Saksasta. Se aiheuttaa porkkanan lehtiin reunoista alkavan purppuran, pronssin tai keltaisen, ajan myötä syvenevän värityksen. Suomessa värittyminen tulee yleensä esiin noin 2 kuukautta kemppien lentohuipun jälkeen. Porkkanan lehtien värittyminen on epäspesifinen oire, joka saattaa aiheutua porkkanakärpäsen vioituksesta juuressa, ravinnepuutoksista, maan tiivistymisestä, liiasta märkyydestä, tai fytoplasmainfektiosta, joten liberibakteeri-infektion varmaan tunnistamiseen tarvitaan molekyylibiologinen testi.

Liberibakteeri-infektio saattaa pienentää porkkanan juuren painoa vielä 14 % enemmän verrattuna pelkkään porkkanakemppinaaraan vioitukseen. Toisaalta runsas kempin toukkien määrä kasvilla pienentää juuren painoa verrattuna kemppinaaraan vioitukseen. Lehtien värittymisen esiintyminen kasvustoissa vaihtelee vuodesta toiseen. Alustavissa tutkimuksissa kaikkien porkkanakemppien ei ole todettu olevan bakteerin kantajia. Perunan viljelyä heti porkkanalohkon välittömässä läheisyydessä on kuitenkin syytä välttää alueilla, joissa esiintyy porkkanakemppiä, sillä liberibakteeri saattaa olla ongelmallinen perunalle. Perunaa ei myöskään suositella porkkanan esikasviksi jääntiperunaongelman vuoksi.

Porkkanakempin muninta on vilkkainta lentohuipun aikana. Munista kuoriutuva toukka on litteä, kellertävä ja lähes liikkumaton. Toukkien määrä on suurimmillaan elokuun alussa.

Porkkanakärpänen

Aikuiset porkkanakärpäset kuorituvat maassa olevista koteloista, kun lämpösumma saavuttaa 255 astetta. Ensimmäinen lentohuippu saavutetaan Etelä-Suomessa yleensä kesäkuun lopussa, kun lämpösumma on 355 astetta. Pohjois-Suomessa porkkanakärpäsellä on yleensä vain yksi sukupolvi. Naaraat munivat 0,5 mm kokoiset munansa maahan porkkana tyvelle. Toukat kuoriutuvat noin 7 – 14 päivän kuluttua muninnasta ja kaivautuvat ensin syömään porkkanan sivujuuria. Vasta 3. asteen toukat vioittavat porkkanan pääjuurta kaivamalla tummuvia käytäviä sen pintaan. Toukat ovat täysikasvuisina 8 – 10 mm pitkiä, kellertävän valkoisia ja hoikan pitkulaisia. Ne koteloituvat maahan kellanruskeaan, 4,5 – 6 mm pitkään, sikarimaiseen koteloon noin 4 – 6 viikkoa kuoriutumisensa jälkeen. Kotelovaihe kestää 2 – 4 viikkoa alueilla, jossa esiintyy toinen sukupolvi.

Pääjuureen syntyvää vioitusta voi vähentää ajoittamalla korjuu ennen kolmannen toukkavaiheen kaivautumista juureen. Toukkien kehitys lasketaan tarkkailutietojen perusteella: kehitys ensimmäisen aikuisen löytymisestä kolmannen asteen toukiksi edellyttää noin 400 asteen lämpösummaa. Porkkanakärpäsennustetta voi seurata Luken Kasper-palvelusta www.luke.fi/kasper.

Porkkanakärpäsen toukka porkkanan mallossa. Kuva: Luken arkisto

Porkkanakempin ja porkkanakärpäsen havainnointi ja torjunta

Sekä porkkanakempin että porkkanakärpäsen lentoa tarkkaillaan keltaisilla liimapyydyksillä, joita tarvitaan 3 – 5 kpl/porkkanalohko.

Pyydykset on vaihdettava ja tarkastettava viikoittain ja lentohuipun aikana tarvittaessa useammin samalla, kun myös tarkkailuväliä lyhennetään. Pyydysten suojana käytetään katiskaverkkoa, jolla estetään lintujen tarttuminen pyydyksiin. Pyydysten vaihto voi olla tarpeen, jos tuulen tai sateen kuljettama maa peittää liimapinnat. Telineistä irti otetut pyydykset kannattaa peittää tuorekelmulla heti pellolla, jotta ansat eivät tartu toisiinsa.

Porkkanakempin ja -kärpäsen tunnistamiseen tarvitaan mikroskooppi.

Porkkanakempin tunnistaa parhaiten muista kemppilajeista tuntosarvien kahden uloimman jaokkeen mustasta väristä, siipisuonen pääsuonen jakautumisesta kolmeen osaan siiven ensimmäisen kolmanneksen alueella. Takasäärissä juuri ennen nilkkajaokkeita on 2 tummaa sukasta säären sisäpuolella ja 1 ulkopuolella. Tunnistamistyön vaikeutta kuvaa hyvin, että näilläkään tuntomerkeillä ei vielä voida sulkea pois koiranputkikemppiä.

Torjuntaruiskutuksissa kynnys on 5 kemppiä/5 pyydystä/viikko.

Porkkanakärpänen on 5 – 6 mm pitkä, kiiltävänmusta ja hoikka. Raajat, otsa ja tuntosarvet ovat keltaiset ja siipisuonet kellertävät. Silmät ovat punaruskeat. Raajat ovat hennot, keltaiset, eikä niissä ole mustia raitoja, karvoja, sukasia tai hampaita.

Porkkanakärpäsen torjuntakynnys on 5 kärpästä/1 liimapyydys/viikko.

Porkkanakempin torjuntaan hyväksytyt valmisteet 2016

Porkkanakärpäsen ja porkkanakempin torjuntaruiskutukset

Porkkanat ovat altteimpia porkkanakempin vioitukselle sirkkalehtivaiheesta nelilehtivaiheeseen. Nelilehtivaiheessa porkkanan taimi kesti 1 – 3 kempin imentää 3 päivää juuren painon alentumatta merkitsevästi. Porkkanat kannattaa kylvää mahdollisimman aikaisin, jotta taimet olisivat mahdollisimman isoja kemppien lentohuipun aikana, joka useimmiten ajoittuu kesä-heinäkuun vaihteeseen. Siten voidaan vähentää aikaa, jolloin torjuntaruiskutuksia tarvitaan. Torjuntakynnyksen ylittyessä porkkanakemppejä torjutaan kasvustosta pyretroideilla (ks. taulukko). Lisäksi neonikotinoidien ryhmään kuuluvalla tiaklopridi-valmisteella (Calypso SC 480) on minor use – hyväksyntä porkkanakempin torjuntaan 30.4.2018 saakka, mikä hieman helpottaa pyretroidiresistenssin hallintaa porkkanalla. Porkkanakärpäsen toukkia torjutaan dimetoaatilla (Danadim Progress, Perfekthion 400) ja aikuisia kärpäsiä pyretroideilla (ks. taulukko).